Ultimate Coast to Coast to Coast

[Sypa1]

15.ajopäivä
Sadan mailin ajon jälkeen oltiin Kanadan rajalla. Nyt kaikki meno mutkattomasti. Muutama kysymys joihin riitti yksi vastaus. Tullessa jokaiseen vastaukseen tuli kaksi-kolme lisäkysymyksiä. Samoja asoita kerrottiin monta kertaa. Kun päästiin Kanadaan alkoi sade ja 30 km pitkä tietyö. Osin meidän eilinen mopojen pesu meni hukkaan. Mutta tuskin tämä tänään tullut yhtä lujassa on. Maisemat oli tuttuja ja tie suora joten vähän puuduttavaa ajamista.

Rekkoja meni harvakseltaan ja kun ajoin yhden tankkiauton perässä odottaen sulkuviivan loppumista ja ohitusta löi rekka jarrut täysillä päälle. Sininen savu levisi kun perävaunun renkaat meni täysin lukkoon. Jarrutin voimakkaasti samassa rekka irroitti jarrut ja jatkoi matkaa. Huomasin että iso mustakarhu oli nousemassa ojasta tielle. Katsoin peilistä että se tuli takanani tielle. Håkan joutui pysähtymään koska karhu jäi seisomaan keskelle tietä eikä voinut olla varma kumpaan suuntaan se lähtee. Minäkin pysähdyin katsomaan tilannetta. Karhu lähtikin kävelemään suoraan Håkania kohti. Håkan ehti jo miettiä että Wingin pakki on niin hidas että sillä ei pakoon pääse. Pakko lähteä eteenpäin. Karhu jatkoi kävelyä kohti joten ei auttanut kun ykkönen päälle ja kaasua. Karhu kääntyi katsomaan ohi valahtanutta Wingiä. Varmaan ajatteli että siinä meni päivään elävä ateria.

Loppupäivä menikin ojia kyttäillen. Kanadassa on taas metrit ja litrat. Nopeasti ehti gallonoihin ja malleihin tottua. Nyt meinaa tuottaa vaikeuksia. Tietyöosuudella oli nopeusrajoitus 50 ja ajattelin että maileja. Mutta kun kaikki tuli perä edellä vastaan tajusin että se on kilometrejä.

[Sypa1]

16. Ajopäivä
Aamulla poikettiin Alaska Hwy:ltä ja lähdettiin kartassa mainittua maisematietä etelään. Tie oli varsinainen maisematie, koko 600 mailia oli hyvä asfaltti, lumihuippuisia vuoria näkyi koko matkalla sekä kirkasvetisiä pieniä järviä ja jokia. Liikennettä oli tosi vähän ja asutusta ei oikeastaan ollenkaan. Koko matkan varoitettiin villieläimistä. Näimme hirviä, kettuja yksittäin ja laumassa, karhuja useita. Nähtiin tien vieressä myös karhuemo poikasten kanssa. Tulikin mieleen ne kuuluisat viimeiset sanat "Kato, täällä on pieni ja suloinen karhunpentu". Ei jääty pentuja taputtamaan vaan nostettiin jalkoja ylemmäs ja ajoimme hitaasti huomiota herättämättä ohi.

Sellainen havainto täällä Kanadassa tehty että tosi paljon on ollut maastopaloja. Metsässä aluskasvillisuus on vihreää mutta puut mustia ja täysin pystyyn kuolleet. Kamalan näköistä. Joskus tien vieressä on kyltti jossa kerrotaan milloin maastopalo on ollut.

Ollaan nyt 16 päivää etsitty sopivaa tankkausrytmiä. Alkumatkasta se onnistui kun huoltamoja oli paljon. On totuttu siihen että tankillinen ajetaan ja sitten tankataan. Mutta kun täällä ei juuri sillä kohtaa huoltamoja ole. Eikä ymmärrä ottaa kun on puolitankillista jäljellä. Tänään kaksi kertaa jouduttiin turvautumaan varakanisteriin. Ensimmäisellä kerralla gallonan varakanisterisella tultiin 50 mailia ennen kuin huoltamo tuli vastaan. Ei kyllä olisi päästy enää yhtään. Toisella kerralla kanisterisella tultiin 30 mailia. Ensimmäisellä kerralla piti lukea sääntöjä. Onko tässä ajossa se sama 300 mailin tankkausväli. Onneksi oli 400 mailia. Muuten olisi pitänyt lähteä takaisin edelliselle huoltamolle joka oli 150 mailin päässä. Viimeiset 100 mailia olisi jouduttu työntämään.

[Sypa1]

17. Ajopäivä
Päivä alkoi klo 7.00 ilman lämpötila 50 F. Aamupäivä ajeltiin Suomalaisissa maisemissa. Täällä on selvästi asutusta eilistä reittiä enemmän. Nopeasti lämpötila nousi 70 F ja täysin pilvetöntä taivas. Paljon maataloutta koska maasto varsin tasaista. Puoliltapäivin maasto muuttui täysin. Tuli vuoristoista ja tie meni pitkään kanjonia joen reunalla jossa vuoret nousi kummallakin puolella. Lämpötila nousi ja oli 95 F. Oli tosi kuuma kun ei tullut yhtään. Käytännössä ajoimme koko iltapäivän rekan perässä. Mutkitteleva tie antoi vain muutaman ohituspaikan mutta heti oli edessä toinen rekka. Tankkatessa on ihmiset tulleet kysymään oletteko todellakin Floridasta saakka tulleet. Katsovat meidän rekisterikilpiä. Kerromme että ei kun SUOMESTA. Ihmettelevät vielä enemmän. Yllätys on että Kanadassa kaikki tietävät missä Suomi on. Olisiko syynä jääkiekko?

Aikaisemmin jäi mainitsematta että Tokissa hotellin vieressä oli baari jossa mopojen pesun jälkeen kävimme. Yllätys oli suuri kun baaritiskillä sai polttaa. Toisen Hondamiehen oli pakko savutellaan vaikka ei yhtään tehnyt mieli. Mutta kun kerrankin sai tiskillä juoda kaljaa ja polttaa samaan aikaan.

Tänään kanjonissa kun ajettiin näytti navi että olimme eri intiaaniheimojen reservaattialueilla. Sen vuoksi tien vieressä oli kaikenlaista "historiallista". Kun vuoret loppui käännyimme kohti USAn rajaa. Rajalla ei ollut ruuhkaa ja päästiin normaalien kysymysten jälkeen eteenpäin. Vaikka Håkan totesikin että olipa tympeän oloinen mies. Kuuluu ilmeisesti toimenkuvaan. Kun päästiin USAn puolelle jouduimme keskellä maatalousyhteisöä. Haju oli kuin maaseudulla on silloin kin tien kummallakin puolella on navettoja joissa satoja nautoja.

Päivän saldo 14 tuntia ja 750 mailia. Huomenna jatkuu tietä nro 101 kohti San Franciscoa.

[Lassi]

Hieno tie se 101, en tosin ole itse ajanut mutta monen monta blogia lukenut. Siellä lämpötilan vaihtelut myös suuria, meri on kylmä mutta muutama maili sisämaahan niin het on helle. Käykääpäs Friscossa ajamassa Lombard street alas, siinä kaikkien mutkakatujen äiti Itse en aikanaan uskaltanut mutta varmaan pitää tehdä vielä yksi reissu sinne että saa tuon pois mielestä vaivaamasta....

[Sypa1]

18. Ajopäivä
Kasassa 18/10. Saitko sillä jonkun pinssin? Aamuruuhkan aikana ohitimme Seattlen. Autoja todella paljon ja ruuhkat sen mukaiset. Onneksi täällä on ruuhkaisissa paikoissa kimppakaistoja. Eli autoille joissa on kaksi tai useampi henkilö voi ajaa heille varattua kaistaa. Niillä kaistoilla voi ajaa myös moottoripyörät. Taas tänään se kaista veti ja muut kaistat mateli. Selvästi navi ei kimppakaistoja tunnista. Piti laittaa pois päältä ja mennä kylttien mukaan. Onneksi on harrastanut matkailua myös ennen navia. Håkan ihmetteli kun kukaan yksinajaja ei tullut kimppakaistalle. Suomessa kaikki ajaisi sillä kaistalla eikä sekään sitten vetäisi. Täällä liikennesääntöjä noudatetaan aika tarkasti. Yksi syy on kun liikennerikkomukset nostaa vakuutusmaksuja. Ja jos tulee paljon liikennerikkomuksia niin sinut luokitellaan epäluotettavaksi henkilöksi eikä kukaan myönnä vakuutusta. Ja jos et saa vakuutusta et voi omistaa autoa.

Kun ruuhkasta selvittiin suunnattiin kohti rantaa. Mentiin Oregonin viinialueen läpi. Paljon oli kylttejä joissa mainostettiin viinikellareita ja maistiaisia. Jos reissun luonne olisi erilainen niin olisi ollut mukava kellareissa pistäytyä ja maistella paikallisia viinejä suoraan tuottajalla. Samalla ilman lämpötila nousi ja oli pahimmillaan 93F.

Mutta kuten Lassi sanoi rupesi ilma viilenemään kun lähestyttiin merta. Jo 30 mailia ennen huomasi asian ja rupesi myös tuulemaan. Meren rannassa oli sitten jo kulmä. Aika paljon tie meni keskellä metsää eikä merestä ollut tietoakaan. Mutta kun tie tuli meren viereen niin tuulen lisäksi pitää mainita maisemat. Varsinkin ilta-auringossa ajo oli hienoa. Enää illalla ei myöskään ollut niin kylmä kun päivällä.

Päivän saldo 12 tuntia ja 600 mailia.

[Lassi]

Jahas, näkyi spotin perusteella Lombard street ajetun, mielenkiinnolla odotan kommentteja. Olis siihen kylään kannattanut vähäksi aikaa muutenkin pysähtyä.....

[Sypa1]

19. Ajopäivä
Nyt oli motoristeilla hieno ajopäivä. Aivan upeat maastot ja aurinkoinen ajokeli. Aamulla mereltä nousi sumu niin että merta ei nähnyt vaikka vieressä ajoi. Tie veikin vähän sisämaahan upeaan punapuumetsään. Tie kiemurteli puitten välissä, sumua oli vain vähän ja välillä aurinko antoi säteitään puitten välistä. Oli monta valokuvauksellista kohdetta mutta tavoillemme uskollisina toimintamme myöhemmin vain muistikuvia. Tien numero on US-101 mutta myös Redwood Hwy. Koska motellissa ei ollut aamupalaa pysähdyimme paikallisessa ravintolassa. Paikka oli varmasti -50 luvulta. Ruokalista oli varmasti ollut alusta saakka sama, ja osa henkilökunnastakin. Mutta kyllä he kananmunat osasi paistaa, vuosikymmenien kokemus.

Kyllä, kolmannella kerralla onnisti. Olen nimittäin kaksi kertaa ajanut Golden Gate Bridgen niin kovassa sumussa että koko siltaa ei ole näkynyt. Vain punaisia metallitolppia vieressä kun on ajanut. Nyt silta näkyi vaikkakin sillan huiput oli sumun peitossa. Kiitos Lassi että muistutit Lombard St:stä. En olisi muistanut koko juttua mutta siinähän se nyt oli suoraan edessä kun tultiin sillalta kaupunkiin sisään. Kartalla näytti ihan erilaiselta kun paikan päällä. Sinne mäen päälle oli iso ylämäki ennen kuin pääsi mutkaosuuden alkuun. Elokuvissa siellä ei ole koskaan ruuhkaa mutta nyt oli paljon ihmisiä ja autoja. Sinä sitten mentiin autojen kanssa peräkkäin mutkaista tietä mäkeä alas. Sateella sinne ei olisi ollut mitään asiaa. Tie nimittäin oli sileää punatiiltä. Sateella varmasti tosi liukas. Ajettiin katu loppuun. Luultiin että tullaan satamaan mutta noustiinkin ylöspäin ja tultiin kaupungin korkeimmalle kohdalle muistomerkin juurelle. Sieltä oli hienot näkymät ja otettiin me muutama valokuvakin.

Olisi tosiaan ollut hienoa pari päivää kaupungissa olla. Mutta matkan luonteeseen kuuluen jatkoimme matkaa. Håkan vielä lisäsi että välittömästi ja nopeasti pois kun kerroin että kaupungissa viihtyy erityisesti "toisenlaiset" pojat.

Kun menimme Oaklandiin johtavalle sillalle oli siinä kuusi kaistaa kahdessa kerroksessa toinen kerros toiseen suuntaan ja toinen kerros toiseen. Ja kaikki kaistat oli aivan täynnä autoja. Täällä varmaankin saa mopolla puikkelehtia autojen välissä. Niin paljon sitä tehtiin ja vauhdit olivat kovat. Piti navin laittaa Yosemite National Park mutta unohtui tuo "National". Navi vei meidät kaupungin keskelle lasten leikkipuistoon. Mutta onneksi suunta oli kuitenkin oikea. Matkaa oikeaan paikkaan on vielä muutama kymmenen mailia. Aamulla jatketaan sille.

[Sypa1]

20. Ajopäivä
Kovin oli taas erilainen päivä kuin muut. Aamulla ensin 100 mailia keskellä omenapuita ja keskellä iso tehdas. Varmaankin puristi mehua omenoista. Sitten siirryttiin Yosemite Netional Parkin alueelle. Hieno tie läpi puistoalueen. Mentiin rinteen reunoja yläs ja alas. Oli hienoa isopuista metsää ja oli palanutta, pystyyn kuolleita puita. Oli iso alue jossa paljaita kallioita kummallakin puolella tietä. Paljon oli ihmisiä ja kantoivat eväsvarusteita kohti metsää. Näkyi paikallisia partiolaisia rivissä valmistautumassa metsään lähtemiseen. Olivat muuten juuri saman näköisiä kuin televisiossa tai sudenpentujen käsikirjassa.

Kun päästiin puistoalueelta pois alkoi välittömästi autiomaa. Ajoimme kohti Death Valley kansallispuistoa. Ja sitä kuumempi tuli mitä lähemmäksi aluetta tulimme. Ei meillä reissun missään vaiheessa kylmä ole ollut mutta nyt oli kuuma. Ja sitä jatkui neljä tuntia ennenkuin olimme koko reitin ajaneet.

Sen jälleen saavuttiin Las Vegasiin. Kun oli majoittauduttu käytiin vielä pienellä moporeissulla. Ajettiin pääkatu Las Vegas Blvd läpi. Näki Håkan paikan iltavalaistuksessa. Samalla kävimme Fremont St:llä joka nyt pitää nähdä kun täällä on käymässä.

Paljon tulee kerrottua hienoista maisemista. Mutta kun me ei ole turistikohteissa pysähdytty joten niistä ei voi mitään kertoa. Ja kun maisemat on koko matkan ajan olleet hienot ja hyvinkin erilaiset ei puolella maata. Tulee mieleen tyttäreni sanominen kun oltiin asuntoautolla Ranskassa "tämä koko reissu on yhtä maisemien katsomista". Oltiin viidettä päivää Ranskassa ja niistä neljä päivää oli oltu huvipuistoissa.

Päivän lukuja. Päivän alin lämpötila oli 14 C ja ylin lämpötila oli 47 C. Päivän alin kohta jossa ajettiin oli -76 m merenpinnasta ja korkein kohta 3,046 m merenpinnasta.

[Zoltan]

20. Ajopäivä
Kovin oli taas erilainen päivä kuin muut.
Paljon tulee kerrottua hienoista maisemista. "tämä koko reissu on yhtä maisemien katsomista".
Päivän lukuja. Päivän alin lämpötila oli 14 C ja ylin lämpötila oli 47 C. Päivän alin kohta jossa ajettiin oli -76 m merenpinnasta ja korkein kohta 3,046 m merenpinnasta.

Kiitos kertomisesta ! Juuri nuo maisemat ja niitten vaihtuvuus minun mielestä näissä pitkissä reissuissa jättää mieleen sen kaukokaipuun ja kalvavan sisäisen tietoisuuden mikä ajaa minutkin pitkille ajoreissuille .
Milenkiinnolla seuraan maisemaraportteja jatkossakin . Päästä päähän ajettuna ja vielä kerrattuna saa kyllä mahtavan kuvan tuosta Amerikan mantereen maisemien monipuolisuudesta .
Toivottavasti tuolla lämpö on laskenut parin kuukauden päästä alla 40 C ?

[Timo Sainio]

13. Ajopäivä
Samalla selvisi että Lisa ei ole töissä joten hän ei rekallaan meitä ohita. .

http://www.powertruckshow.fi/lisa-kelly.html