Ultimate Coast to Coast to Coast

[Sypa1]

21. Ajopäivä
Tänään ei paljon ajettu. Muutama päivä sitten huomasimme että renkaat kuluu nopeammin kuin kotimaassa. Soitimme Floridan tukikohtaan ja kerroimme ongelmasta. Pian tuli sähköposti jossa kerrottiin että perjanta aamuksi varattu Las Vegasissa renkaitten vaihto. Oletteko siellä silloin? No täällä olemme, ehkä hieman aikataulusta edelläkin. Hondan tiskillä paperitöissä meni 45 minuuttia kun Wingi syynättiin ja merkittiin kaikki naarmut. Sen jälkeen piti allekirjoittaa paperi jotta ei myöhemmin vaadi korvauksia jo olevista naarmuista. Kokonaisuus oli kuitenkin sujuvaa. Kahdessa tunnissa olimme sieltä ulkona ja kummassakin Wingissä oli uudet Dunlopit. Maksoi 530 usd per wingi. Koska eivät pesseet mopoja samaan hintaan niin kävimme huuhtelemassa kertyneen pölykerroksen pois itsepalvelipesulassa.

Sen jälkeen menimme Red Rock Harleylle ostamaan uudet lämpimiin oloihin sopivat hanskat. Nykyiset rupesi hajoamaan käsiin. Kun pari päivää sitte olimme San Franciskossa ajoimme ruuhkassa kolmen Nepraskasta olevan harrikkakaverin vieressä. Jotakin siinä tuli puheltua ja tietenkin kerrottiin mistä ollaan tulossa ja mihin menossa. Kovasti olivat haltioissaan pitkästä matkasta. Tänään samat kaverit olivat samassa harrikkaliikkeessä. Tunnistivat meidät ja yhteisiä valokuvia siinä sitten otettiin. Kun maksoin hanskoja henkilökuntakin rupesi kysymään mitä ollaan ajettu. Oli kuullut keskustelun. Siinä sitten ihmettelivät että ompa matka. Kerroin ette helposti on mennyt koska olemme Goldwingeillä matkassa.

Ruokailu on matkalla toteutettu niin että pyritty aika syömään jossakin paikallisessa ravintolassa. Kertaakaan tähän mennessä ei ole käyty pikaruokaravintolassa. Paljon on syöty omistajan omalla reseptillä valmistettua tai muuta paikallista valmistetta. Ruuat on ollut aina hyviä vaikka aina tilatessa ei olla tiedetty mitä on tulossa. Nyt Vegasissa ei paikallisia herkkuja ole saatavana joten menimme sushi ravintolaan. Håkan ei ollut sushia syönyt. Otimme vain alkupaloiksi jos ei satu maistumaan. Mutta niin hyvin maistui että kun päästään Floridaan mennään loppupäivälliselle kotikulmilla olevaan sushiravintolaan. Voi ottaa vähän sakea sekaan niin menee varmasti myös pääruuatkin.

Las vegas on muuttunut siitä kun -90 luvulla olin täällä ensimmäistä kertaa. Silloin kaikki oli oikeasti edullista. Nyt kaupungista on tullut kallis kun vertaa USAn hintatasoa yleensä. Yksi asia on pysynyt. Kun pelaat saat juotavat ilmaiseksi. Silloin ennen pystyi juomaan vaikka kuinka paljon kun oli vain pelaavinaan. Nyt se on vaikeampaa mutta pari vuotta sitten kokeilin niin 10 coronaa ehdin juomaan ennen kuin ehdin peliä vielä kunnolla aloittaa. Sitten voikin käydä vaihtamassa pelimerkit takaisin rahaksi.

[Pekka Autio]

Paljonko teillä on tähän mennessä kertynyt maileja/kilometrejä reissussa? Nopeasti olette kyllä edenneet, spotit tuntuvat suorastaan ottavan loikkia

[Sypa1]

11 000 mailia. Halutaan olla Key Westissä ensi viikon sunnuntaina ennen klo 12.31 pm. silloin tulee 30 vuorokautta siitä kun otetiin aloituskuitti.

[Sypa1]

Nää suurvallat on samanlaisia, kuullostaa kovasti tutulta tien kunnolta

Juhalle, katselin Teidän ajoa google-ukolla ja tuntiu että Teillä oli koko ajan samoja teitä kun meillä oli vain 500 mailia. Me päästiin paljon helpommalla. Täytyy myöntää että pari kertaa sen päivän aikana piirtyi silmiini kuva jossa pannari oli kumossa siinä savessa. Taas oli hetken erituisen terävänä.

[Sypa1]

22. Ajopäivä
Aamulla jätettiin Las Vegas taakse mopot ja miehet huollettuna. Tämä päivä samoin kuin huominenkin on aavikolla ajamista. Google-ukolla voi katsoa maisemia jossa lännenelokuvat aikoinaan kuvattiin. Poikkeus tämän päivän maisemiin oli käynti Grand Canyon North Rimmillä. Menimme pohjoispuolelle koska siellä on paljon vähemmän väkeä kuin eteläpuolella. Kanjoni on kuitenkin sama kummakin puolella. Näky on vaikuttava ja kohde onkin yksi USAn kuuluisimpia turistikohteita.

Aavikolla ajamisesta sen verran että kuvitelkaa edessä täysin suora asfalttitie joka katoaa edessä horisonttiin. Horisontissa väreilee kuin siellä olisi vettä. Pilvetön taivas ja on lämmin, ympärillä vain hiekkaa. Näin sitä tulee mietittyä kun katselee Harrikan mainoksessa kuvia Arizonasta. Mutta kun todellisuudessa lämmintä on yli 40 C ja ajat monta tuntia niin väkisin rupeaa hikoilutamaan. Mietin tänään että kumpa ajatus tästä lämmittäisi kun seuraavan kerran aamuyöstä ajaa kohti Tukholmaa ja lämpötila on -1 C.

Nyt olemme Hopi intiaanien reservaatissa. On seurattu eri alueilla miten ihmisten ruumiinrakenne on toistensa kaltainen. Niin myös täällä. Ja kylän parhaassa ravintolassa ei kokista väkevämpää tarjottu. Huomenna olemme Navajoen intiaanien reservaatissa. Pitkin tietä on pieniä myyntikojuista jossa myydään käsin tehtyjä koruja ja muistoesineitä. Ei olla pysähdytty mutta tiedän edellisistä kerroista. Hotellin naapurissa on Intiaanimuseo. Jännittää onko se auki ennenkuin lähdemme jotta ehdittäisiin käymään (huomenna sunnuntai ja lähdetään klo 7.00).

[Sypa1]

23. Ajopäivä
Monument Valley on ainutlaatuinen kohde Arizonan ja Utahin rajalla. Tasaisella preerialla maasta nousee kivisiä torneja suoraan ylöspäin. Paikka teki suuren vaikutuksen kun siellä ensimmäisen kerran kävin. Alue on ollut Navajoen intiaanien asuinaluetta pitkään. Suuren yleisön tietoisuuteen se tuli kun siellä kuvattiin lännenelokuvia. Niissä "hyvät" valkoiset taisteli "pahoja" intiaaneja vastaan. Paikallisessa visitor centerissä olikin paljon John Wayne aikeista muistoesinettä.

Muutaman valokuvan jälkeen jatkoimme tietä 163 Utahin puolelle. Tie on merkitty näköalatieksi ja sitä se todellakin oli. Hienot ja hyvin erilaiset maisemat mihinkään tähän saakka koettuun verrattuna. 22 mailia ja käännyimme kohti etelää ja Galluppia. Aluksi maasto oli autiota erämaata mutta mitä lähemmäksi New Mexicon rajaa tulimme niin puut ja asutus lisääntyi. Nyt nähtiin tilanne jossa salama tuli kirkkaalta taivaalta. Ensin ei ymmärtänyt mikä se oli mutta nopeasti tuli pilvet ja se 10 minuutin rankkasade. Ei haitannut yhtään sillä sen verran kuuma oli koko aamupäivän ollut.

Kun tulimme Galluppiin lähdimme Old Route 66 tietä kohti itää. Pysähdyimme El Rancho hotellilla. Hotellilla on mahtava historia. Kun aikoinaan alueella kuvattiin lännenelokuvia asui suurimmat tähdet tässä hotellissa. Seinällä on kehystettynä valokuvia omistuskirjoituksi hotelli alukkaista. Mustavalkokuvista tunnistaa entisajan suuruudet. Jokainen huone on erilainen ja nimetty siellä asuneen kuuluisuuden mukaan. Juotiin kahvit, syötiin omenapiirakat ja jatkettiin matkaa.

Kun oltiin majoittauduttu mentiin syömään paikalliseen ravintolaan. Katsottiin jo aikaisemmin että piha on aivan täynnä autoja. Kun mentiin sisään siellä oli tiski josta ruuat tilattiin. Seinällä hinnasto jossa luki paljonko mikäkin liha painon mukaan maksaa. Ei mitään hajua mitä pitäisi tilata ja jono takana kasvoi. Ystävällinen myyjä auttoi ja saatiin erittäin hyvää ruokaa ja varmasti riittävästi. Koko aika kun siellä oltiin oli jono neljälle myyntitiskille.

[Lassi]

Jahas, suuntana Amarillo Håkanin spotti taas jäänyt lähtöpaikalle?

[Sypa1]

24. Ajopäivä
Aamulla jatkoimme Route 66 itään. Välillä oli vaikeaa pysyä vanhalla tiellä. Tuntuu että länteen päin on viittoja enemmän. Ensimmäinen pysähdys oli Midpointilla. Siitä on 1139 mailia sekä Los Angelesiin että Chicagoon. Pihassa on vanha lava-auto joihin voi kirjoitaa viestin käynnistään. Kirjoihin siihen nimeni vuonna 2009. Siinä se oli edelleen, tosin oli jo kolmas kerrankin sen kävin toteamassa. Täytyisi varmaan vaihtaa reittiä.

IBA tarroja on liimailtu matkan varrelle, mutta nyt se tuli oikeaan paikkaan. Midpoint kahvila/matkamuistomyymälään kun mentiin huomattiin että sisäoven vieressä on ikkuna josta näkee ravintolaan. Siinä oli muutama tarra ylhäällä ja alhaalla. Tilattiin kahvit ja kysyttiin tarjoilijalta voidaanko laittaa tarra siihen. Tarjoilija haki omistajan paikalle. Kerroin asian ja hän sanoi että ilman muuta. Heillä käy paljon IBA porukkaa. Otti tarran minulta ja tarjoilijan kanssa kiinnittivät se ikkunaan. Meidän mielestä tosi hyvään paikkaan. Kaikki mopoporukat jotka ajaa Route 66:n pysähtyy täällä ja melkein kaikki käy kahviossa.

Seuraava kohde oli Carillac Ranch. Eli paikka jossa on 10 Carillac autoa upotettu nokasta maahan. Ihmiset spraymaalaa autoja joka päivä. Meillä ei maalia ollut mutta kun otimme kypärän päästä joku jo kysyi halutaanko maalia. Saimme laatikollisen eri värisinä spray pulloja. Sitten vaan keltaisella peitettiin edelliset tekstit ja kirjoitettiin isolla IBA FIN.

Seuraava kohde oli The Big Texan pihviravintola Amarillossa. Täällä saa ilmaiseksi 72oz (reilu 2kg) pihvin lisukkeineen jos syö se alle tunnissa. Houkuttelin Håkania kokeilemaan ja lupasin maksaa pihvin jos ei onnistu. Ei suostunut joten tilattiin 18 oz pihvit. Siitäkin jäi minulta osa syömättä.

Loppupäivä ajeltiin Route 66 tietä eteenpäin. Valitettavasti aika on ajanut paikkojen ohi niin että muutaman vuoden kuluttua tuskin paikkoja tunnistaa.

[Lassi]

Jahas, pojilla alkoi tanssijalkaa vipattamaan ja ELVIS-viikolle just ehtivät

[Sypa1]

25. Ajopäivä
Kuten huomasitte en eilen kertonut maisemista. Johtuu siitä kun pysähdyttiin jossakin niin mieluiten kertoo niistä. Tänään ajettiin ja pysähdyttiin vain tankkaamaan. Maisemista voisi kertoa sen verran että New Mexicossa maa oli kumpuilevaa eikä siinä kasvanut kuin aavikkoheinää. Kun tultiin Texasin puolelle maasto muuttui tasaiseksi ja viljellyksi. Pelloilla jotka jatkui silmän kantamattomiin oli todella massiivisia sadetusjärjestelmiä. Tien vieressä oli myös useita todella isoja pihattoja joissa tuhansia nautoja. Kun tultiin Oklahomaan maasto muuttui taas eikä Texasin kaltaista maataloutta ollut näkyvissä. Ja kun tultiin itää kohti puut ja puskat moottoritien vieressä lisääntyi eikä ole tietoa mitä siellä takana olisi ollut.

Kun olen täällä ajellut niin paras tie itä-länsi suunnassa on tänäänkin ajettiin I-40 tie. Sen taitaa tietää kaikki rekkakuskitkin. Mitä idemmäksi tulimme sen enemmän tiellä oli rekkoja. Ja jos joku vähänkin hidasteli niin ei kun ohi vaan. Mutta kun kiihtyvyys on niillä nopeuksilla hidas niin me muut odottelimme siellä takana että rekka pääsee omalle kaistalle.

Illansuussa majoittauduimme Elvis Presley's Heartbreak Hotelliin. Tämä on teemahotelli joka ei yleisiltä varauslistoilta löydy, pitää tietää. Aula on kalustettu -60 luvun kalusteilla ja saman aikakauden TV:llä jossa pyörii Elvis elokuvat. Huoneissa TV tarjoaa Elvis elokuvia ja konserttitallenteita. Ravintolassa on iso valkokangas jossa esitetään 24 h Elvis konsertteja. Kaikki tallenteet näyttää oleva uran alkupuolelta. Lopun Las Vegas konsertteja ei valkokankaalla näkynyt.