SS3000 Baltic-Rus korkkaus

[levoksep]

Treenaa, treenaa niin mahdut porukkaan...

Seniori patisti mua aikanaan ja tietysti jo aiemmin Juti nuoria junnuja jäällä. Jäihän se seniori & juniorin RUS-Balticin eka päivä lyhyeksi 20 kilsaa. Vika oli juniorin. Ensinnäkin päästin "herrasmiehenä" venakon passiluukulle seniorin jälkeen ja daamin viisumissa oli jotakin muristavaa ainakin vartin verran. Ja ajovauhti ei ollut riittävän kovaa paikkaamaan tietyömaat, ruuhkat ja muut aikasyöpöt.
Tästä suivaantuneena lähdin treenaamaan vauhtia parilla kulta-ajolla. No ei niitä sitten tarvinnut ajaa kuin yksi ja siitäkään ei ole täyttä varmuutta että onko se kelvollinen....
Tien päällä oli riittävästi kalustoa. Jonkin verran oli vielä niitä jäähallin kokoisia vaunuja ja asuntoautoja. Lähes 18 tunnin sade ja kevyt usva yöllä olivat ehkä pahimmat hidastimet. Ajelin ensin Tukholmasta Pohjanmeren rannalle Esbjergiin ja sieltä Kattegatin rannalle Fredrikshaveniin. Sieltä lyhyt kurvaus E6-tietä Halmdtadin alapuolelle. Reitti olisi nopea ilman E45-tien tietöitä ja nyt myös E4-tiellä Nyköpingin jälkeen isot jonot Tukholmaan tullessa.
Piti siis treenata kahdesti, mutta kengät ja varusteet märkinä hörpitään kuohuviiniä Viking Gracen Premium-aamiaisella. Kannatti maksaa 6 euroa lisää ja välttää aasialaiset Meriaamiaisella.
Ehkä syyskuussa uusi treeni ja sitten pitää varovaisesti kysyä Seniorilta, notta lähretäänkö taas Venäjälle.
Ja pieniä murheita oli LT:n ajonestolaitteen kanssa. Mutta hyvä ettei tapahtunut itänaapurissa...

t.juniori

[sf1234]

Moro nääs!
Reenaa reenaa...
Jr ottanut näköjään vauhdinpidon asiakseen, Venäjän tullissa, puhumattakaan Latvian tullista vauhdinpito ei varmaankaan tuo toivottua tulosta.
Minulla on vuosiviisumi Itämaihin voimissaan, joten...eiköhän lähdetä uudemman kerran kokeilemaan, josko tuokin ajo saadaan paketoitua. Tulihan noita kyriilisiä kirjaimia taas tauon jälkeen muisteltua joten eiköhän sitä nyt eksymättä selvitä.
Sr

[levoksep]

Good Morning Russia

Teimme todennäköisesti yhden nopeimmista tai lyhimmistä Venäjän matkoista kenties koskaan. Viisumin leimaus sisään ja ulos reilusti alle puolen tunnin. Eipä ollut tuo Seniori tarpeeksi opastanut nuorempaa motoristia...oli nimittäin vain kopio rekkariotteesta mukana ja kolmen virkailijan pallottelun jälkeen pallo oli niin kuuma ettei kukaan uskaltanut päästää meitä maahan.

No otetaan taas opiksi ja yritetään syksymmällä uudestaan. Nyt sitten varmaan saa luvan kanssa katkaista kaulan jallupullosta

t.seppo jr

[harrimopomies]

Moi!

No, kaikkea sattuu. Kokemuksia itärajalta:
Kerran odototettiin kun yksi kaveri lähti hakemaan kotoaan kokonaan unohdettua rekisteriotetta, yhden kerran kopiolla sisään, yhden kerran eräälle vain kopiolla matkassa olleelle käännytys ja kerran olin itse ainut jolla oli ns. vanhanmallinen (Malli AKE) rekisteriote ja pienen tivaamisen jälkeen matka jatkui, mutta kävin Suomeen palattuani vaihtamassa sen konttorilla uudenmalliseen (Malli Trafi), tuiki muodolliseen 10,00 € hintaan

Elikäs, kopiolla voi matkustaa aika moneen paikkaan mutta on syytä pitää kuitenkin alkuperäinenkin mukana, sillä tiettyihin maihin vain se on validi. Varsinkinkin Venäjän rajoilla ollaan nyt tarkkana jokin aika sitten tapahtuneen kohun vuoksi, jossa ajoneuvon piti olla rajanylittäjän nimissä, ei rahoituslaitoksen tai jonkin toisen henkilön. Valtakirjalla ylitystä voi yrittää...

Viime syksyn Peipsijärven kierroksella jouduimme kohun ollessa "kiivaimmillaan" täyttämään vielä jotkin extralaput Viron-/Venäjän rajalla (Petseri), jotteivat pyörät "vahingossa" unohdu Äiti-Venäjälle

PS. Ompahan sitten jotain kerrottavaa ns. leiritulilla ja meetingeissä ja syksylläkin saattaa olla hyvinkin sopivia ajokelejä...

-Harri.mopomies-

[levoksep]

Iltojen Iltaa kaikille

Ajattelin tässä samalla naputella muutaman rivin RUS-ajostamme, kun rasvailen jalkapohjiani.. syvästi järkyttyneenä.

Viime viikonloppuna piti olla kaikki taivaankappaleet suotuisissa asemissa toisiinsa nähden ja näin Seniorilla sekä minulla pienet mahdollisuudet suorittaa tuo mammuttimaisen vuoren korkuiseksi kasvanut Itämeren kierros ilman laivamatkoja.

Seniori oli tehnyt matkaan nuotit, joilla lähdettiin polkemaan Tiiriön ossuuskaupan baarin pihasta perjantai-iltana klo 11. Suomessa kaikki meni hyvin ja jopa Suomen rajamuodollisuudet olivat vain muodollisia. Venäjän puolella rumba jälleen alkoi...paperit paiskattiin takaisin luukusta ja nyt piti yöhämärissä täytellä sirisevän loistelampun alla heidän kupongilleen kahtena kappaleena. No olihan meillä huonosti tulostetut yksipuoleiset paperit ja nyt ne piti olla kaksipuoleisia. Viimeksi yritin rekisteriotteen mustavalkokopiolla läpi... onnistumatta. Nyt ajattelin kokeilla piruuttani värikopiolla, mutta annoin kuitenkin alkuperäisen virkailijalle, joka etsi paperista "vesileimat". Lienee meikäläisen kohdalla maininta huijausyrityksestä

Kuitenkin aikaa kului kaiken pompottelun jälkeen vain tunnin verran, eikä muita autoja ollut kuin kymmenkunta tuohon aikaan liikenteessä. Pääsimme helpottuneina tien päälle. Kattilankokoisia reikiä ei ollut kukaan viitsinyt paikata, joten tarkkana sai olla, jotta tekohampaat pysyivät suussa. Alkoi satamaan Seniorin ennustuksesta poiketen ja sitä vettä tuli kuin Esterin... no te tiedätte. Juurikin sieltä. Moottoritien rakentajat ajelivat sora-autoletkoissa ja ohittaminen huonon näkyvyyden vuoksi erittäin vaikeaa. Autoista lensi vielä hienoa hiekkaa ja yhdessä sateen kanssa tukki visiirin ja silmälasit sekä lähes tulkoon silmätkin. Ohitustien maksuluukulle piti ajaa vesiputoksen läpi. Kasööri päivysti juurikin sillä luukulla, jonka edestä ja takaa valuivat koko rakennelman sadevedet alas motoristien niskaan. No pääsimme kuitenkin Narvaan aamun sarastaessa ja toinen tunti hukkaantui tulleissa. Oli ensimmäisen tutkiskelun paikka....keskeyttääkkö, ajaakko Tallinnaan ja lopettaa moinen hulluttelu. Tällä kertaa olisin ollut aivan valmis, jos Seniori olisi sitä ehdottanut, mutta ei...

Jatkoimme Viron halki ja onneksi aurinko alkoi paistamaan ja liikenne oli todella vähäistä. Mutta tiet täyttyivät aamupäivän aikana ja todella sai vääntää kaasukahvaa, jotta marssivauhti pysyi suunnitellun mukaisena. Ajoon oli lähdetty ilman unia...yritetty oli nukkumista, mutta ilmeisesti kumpikin oli vain pyörinyt peiton kanssa, joten jo ensimmäisenä ajopäivänä alkoi väsyttämään, kun lämmöt nousivat yli 30 asteen. Puolaan päästyämme nopeus kohosi ja motarilla lasketettiin jo ihan kelpo vauhtia. Ekana päivänä piti ajaa reilusti, mutta hädin tuskin saatiin tonnimailinen kasaan ja huoltoaseman ulkopenkillä 26 asteen lämmössä piti torkkua kolme varttia. Hyttyset ja lentomuurahaiset pitivät huolen siitä, että lähdimme matkaan heti vuorokauden vaihduttua. Tankillisen ehdimme ajaa kunnes alkoi järjetön salamointi ja siihen päälle vesisade. Pieni neuvonpito huoltiksella ja päätös lähteä runttaamaan pimeyteen ja vesisumuun. Jälkeen päin ei kuulosta kovin järkevältä, mutta mikähän noita juttuja saa kypärä päässä tekemään.

Loppuihan se sade tai ainakin pieneni tihkuksi ja matka taittui... tosin pariin otteeseen kävimme seisakkeilla ottamassa varttitunnin torkut...kolmas päivä menossa samoilla silmillä. A7:lle asti liikenne hiljaista, mutta sitten alkoi olla vankkuria tientukkeena. Tunnin rykäisyjä ja pieni torkku. Ajomatkaa piti olla 1900 kilometriä Tukholmaan, jossa odotti hotellihuone ja pehmeä sänky. Iso Beltin sillan kupeessa pyörä parkkiin ja kaiteen ulkopuolelle katselemaan merta....olisipa voinut korkata sen Jallu-pullon. Kuvittelin liikenteen helpottavan kun Tanskasta pääsee Ruotsin puolelle, mutta pikemminkin se ruuhkaantui entistä enemmän. Glumslövistä Tukholmaan ajoimme kolmeen otteeseen tienpenkkaa pitkin ja arviolta yhteensä 60-70 kilometriä. Tiellä oli onnettomuuksia ja tietöitä käynnissä, joten ruuhkat syntyivät todella nopeasti. Vesisadekin jälleen alkoi ja aikataulu karkási käsistä. Piti saada nukkua jopa neljä tuntia, mutta tankattuamme aikaa oli reilut kolme varttia, joten päätimme napata viimeisestä ajopäivästä kaksi tuntia ja saada hieman kroppaa buutattua. Riisuin ajokengät hotellilla ja järkytys oli huima. Kaksi päivää olivat räpylät lionneet märissä kengissä ja näyttivät aivan raadon jaloilta. Kevyt pesu, kuivaus ja ilmakylpyä pari tuntia tekivät ihmeitä. Muovipusseista ja kuivista sukista paketti ja päätös ostaa kumisaappaat ensimmäisestä kaupasta joka aukeaa aamulla.

Yön tunteina tiet olivat lähes tyhjät, mutta vesisadetta saimme heti Tukholmasta lähtien ja sitä jatkui Sundsvallin yläpuolelle. Aamupäivän aikana keli poutaantui ja tiet täyttyivät jälleen lomalaisista. Onneksi rekkaliikenne oli vähäistä. Aikataulu, josta puuttui kaksi tuntia, tuntui riittävän ainakin vielä Torniossa. Siellä jalkoja alkoi pistelemään ja nyt oli aika käydä ostoksilla, mutta kummisaappaat olivat vaihtuneet ajatuksissani joko Reinoihin tai sandaaleihin. Loppujen lopuksi nippu kosteita vauvan pyllypyyhkeitä, valkoiset tennissukat ja sandaalit olivat ratkaisu jalkapohjiin. Idea oli muuten loistava, mutta saimme vielä kaksi sadekuuroa niskaamme matkalla Hämeenlinnaan. Onneksi viima kuivaa kosteat sukat sandaaleissa nopeasti. Loppujen lopulta aikaakin jäi lähes tunti käyttämättä, joten nuotit olivat onnistuneet. Toista kertaa minua ei kukaan ajamaan tuota reittiä !

Nöyrimmät anteeksipyynnöt niille kymmenelletuhannelle autolle, jotka ohitin....Kiitokset Seniorille reissuseurasta ... tosin kadotin hänet muutamaksi tunniksi

t. seppo jr

[Maukka68]

Huh huh... reissurapsaa tässä työn ohessa lukiessa tuli mieleen että on Seppoja taas koeteltu.

Epäviralliset onnittelut.

-maukka-

[harrimopomies]

Moi!

Epäviralliset onnittelut!

Mukava (Lukijoille, tuskin suorittajille...) ajotarina Itämailta

Kuten aikoinaan ounastelin/ennustin niin tästä ajosuorituksesta ei muodostu mitään kauheeta "sukseeta", eikä ns. joka pojan ajoa. Rajamuodollisuudet jaVenäjän teiden kunto aiheuttavat ainakin vielä toistaiseksi suorittajasta johtumattomia ns. muuttuvia tekijöitä riittävästi ja niitä on vaikea ennakoida.

No, toisaalta eipähän ole turhan helppoa ja positiivisenä seikkana mainittakoon Baltian ja Puolan teiden parantuneet olosuhteet viime ajokauteen verrattuna. Viiden-kymmenen vuoden kuluttua voi matkanteko näilläkin kulmilla olla jo ihan eri luokkaa (Kuten tapahtui SS3000 Balticinkin osalta), joten nauttikaamme kun vielä ehtii

-Harri.mopomies-