Iltojen Iltaa kaikille
Ajattelin tässä samalla naputella muutaman rivin RUS-ajostamme, kun rasvailen jalkapohjiani..

syvästi järkyttyneenä.
Viime viikonloppuna piti olla kaikki taivaankappaleet suotuisissa asemissa toisiinsa nähden ja näin Seniorilla sekä minulla pienet mahdollisuudet suorittaa tuo mammuttimaisen vuoren korkuiseksi kasvanut Itämeren kierros ilman laivamatkoja.
Seniori oli tehnyt matkaan nuotit, joilla lähdettiin polkemaan Tiiriön ossuuskaupan baarin pihasta perjantai-iltana klo 11. Suomessa kaikki meni hyvin ja jopa Suomen rajamuodollisuudet olivat vain muodollisia. Venäjän puolella rumba jälleen alkoi...paperit paiskattiin takaisin luukusta ja nyt piti yöhämärissä täytellä sirisevän loistelampun alla heidän kupongilleen kahtena kappaleena. No olihan meillä huonosti tulostetut yksipuoleiset paperit ja nyt ne piti olla kaksipuoleisia. Viimeksi yritin rekisteriotteen mustavalkokopiolla läpi... onnistumatta. Nyt ajattelin kokeilla piruuttani värikopiolla, mutta annoin kuitenkin alkuperäisen virkailijalle, joka etsi paperista "vesileimat". Lienee meikäläisen kohdalla maininta huijausyrityksestä
Kuitenkin aikaa kului kaiken pompottelun jälkeen vain tunnin verran, eikä muita autoja ollut kuin kymmenkunta tuohon aikaan liikenteessä. Pääsimme helpottuneina tien päälle. Kattilankokoisia reikiä ei ollut kukaan viitsinyt paikata, joten tarkkana sai olla, jotta tekohampaat pysyivät suussa. Alkoi satamaan Seniorin ennustuksesta poiketen ja sitä vettä tuli kuin Esterin... no te tiedätte. Juurikin sieltä. Moottoritien rakentajat ajelivat sora-autoletkoissa ja ohittaminen huonon näkyvyyden vuoksi erittäin vaikeaa. Autoista lensi vielä hienoa hiekkaa ja yhdessä sateen kanssa tukki visiirin ja silmälasit sekä lähes tulkoon silmätkin. Ohitustien maksuluukulle piti ajaa vesiputoksen läpi. Kasööri päivysti juurikin sillä luukulla, jonka edestä ja takaa valuivat koko rakennelman sadevedet alas motoristien niskaan. No pääsimme kuitenkin Narvaan aamun sarastaessa ja toinen tunti hukkaantui tulleissa. Oli ensimmäisen tutkiskelun paikka....keskeyttääkkö, ajaakko Tallinnaan ja lopettaa moinen hulluttelu. Tällä kertaa olisin ollut aivan valmis, jos Seniori olisi sitä ehdottanut, mutta ei...
Jatkoimme Viron halki ja onneksi aurinko alkoi paistamaan ja liikenne oli todella vähäistä. Mutta tiet täyttyivät aamupäivän aikana ja todella sai vääntää kaasukahvaa, jotta marssivauhti pysyi suunnitellun mukaisena. Ajoon oli lähdetty ilman unia...yritetty oli nukkumista, mutta ilmeisesti kumpikin oli vain pyörinyt peiton kanssa, joten jo ensimmäisenä ajopäivänä alkoi väsyttämään, kun lämmöt nousivat yli 30 asteen. Puolaan päästyämme nopeus kohosi ja motarilla lasketettiin jo ihan kelpo vauhtia. Ekana päivänä piti ajaa reilusti, mutta hädin tuskin saatiin tonnimailinen kasaan ja huoltoaseman ulkopenkillä 26 asteen lämmössä piti torkkua kolme varttia. Hyttyset ja lentomuurahaiset pitivät huolen siitä, että lähdimme matkaan heti vuorokauden vaihduttua. Tankillisen ehdimme ajaa kunnes alkoi järjetön salamointi ja siihen päälle vesisade. Pieni neuvonpito huoltiksella ja päätös lähteä runttaamaan pimeyteen ja vesisumuun. Jälkeen päin ei kuulosta kovin järkevältä, mutta mikähän noita juttuja saa kypärä päässä tekemään.
Loppuihan se sade tai ainakin pieneni tihkuksi ja matka taittui... tosin pariin otteeseen kävimme seisakkeilla ottamassa varttitunnin torkut...kolmas päivä menossa samoilla silmillä. A7:lle asti liikenne hiljaista, mutta sitten alkoi olla vankkuria tientukkeena. Tunnin rykäisyjä ja pieni torkku. Ajomatkaa piti olla 1900 kilometriä Tukholmaan, jossa odotti hotellihuone ja pehmeä sänky. Iso Beltin sillan kupeessa pyörä parkkiin ja kaiteen ulkopuolelle katselemaan merta....olisipa voinut korkata sen Jallu-pullon. Kuvittelin liikenteen helpottavan kun Tanskasta pääsee Ruotsin puolelle, mutta pikemminkin se ruuhkaantui entistä enemmän. Glumslövistä Tukholmaan ajoimme kolmeen otteeseen tienpenkkaa pitkin ja arviolta yhteensä 60-70 kilometriä. Tiellä oli onnettomuuksia ja tietöitä käynnissä, joten ruuhkat syntyivät todella nopeasti. Vesisadekin jälleen alkoi ja aikataulu karkási käsistä. Piti saada nukkua jopa neljä tuntia, mutta tankattuamme aikaa oli reilut kolme varttia, joten päätimme napata viimeisestä ajopäivästä kaksi tuntia ja saada hieman kroppaa buutattua. Riisuin ajokengät hotellilla ja järkytys oli huima. Kaksi päivää olivat räpylät lionneet märissä kengissä ja näyttivät aivan raadon jaloilta. Kevyt pesu, kuivaus ja ilmakylpyä pari tuntia tekivät ihmeitä. Muovipusseista ja kuivista sukista paketti ja päätös ostaa kumisaappaat ensimmäisestä kaupasta joka aukeaa aamulla.
Yön tunteina tiet olivat lähes tyhjät, mutta vesisadetta saimme heti Tukholmasta lähtien ja sitä jatkui Sundsvallin yläpuolelle. Aamupäivän aikana keli poutaantui ja tiet täyttyivät jälleen lomalaisista. Onneksi rekkaliikenne oli vähäistä. Aikataulu, josta puuttui kaksi tuntia, tuntui riittävän ainakin vielä Torniossa. Siellä jalkoja alkoi pistelemään ja nyt oli aika käydä ostoksilla, mutta kummisaappaat olivat vaihtuneet ajatuksissani joko Reinoihin tai sandaaleihin. Loppujen lopuksi nippu kosteita vauvan pyllypyyhkeitä, valkoiset tennissukat ja sandaalit olivat ratkaisu jalkapohjiin. Idea oli muuten loistava, mutta saimme vielä kaksi sadekuuroa niskaamme matkalla Hämeenlinnaan. Onneksi viima kuivaa kosteat sukat sandaaleissa nopeasti. Loppujen lopulta aikaakin jäi lähes tunti käyttämättä, joten nuotit olivat onnistuneet. Toista kertaa minua ei kukaan ajamaan tuota reittiä !
Nöyrimmät anteeksipyynnöt niille kymmenelletuhannelle autolle, jotka ohitin....Kiitokset Seniorille reissuseurasta ... tosin kadotin hänet muutamaksi tunniksi
t. seppo jr