Daytona Bike Week 2020

Yksin ajaminen tympii? Kokemusta kaivataan mukaan tai kokemusta jaettavana? Ilmoittaudu täällä!

Daytona Bike Week 2020

ViestiKirjoittaja Olavi Lähteenmäki » 23 Marras 2019, 17:50

Oletko kiinnostunut lähtemään Daytona Bike Week tapahtumaan Floridaan 5.-15.3.2020.
Lähtö Helsingistä to 5.3.2020 klo 14:45 takasin Helsingissä su 15.3.2020 klo 13:20.Finnairin suoratlennot.
Meitä on nyt 13 lähtijää seitsemän pyörää ja kuusi kyytiläistä.

Jos kiinnostuit ota yhteyttä tarkempia tietoja varten.

Olavi Lähteenmäki 040-5037648.
olavi.lahteenmaki@ibafinland.fi
Olavi Lähteenmäki
IBA Finland
Ajokoordinaattori
Olavi Lähteenmäki
IBAF hallitus, ajokoordinaattori
 
Viestit: 185
Liittynyt: 17 Huhti 2009, 22:13

Re: Daytona Bike Week 2020

ViestiKirjoittaja Krämppa » 05 Joulu 2019, 10:47

Ehdottomasti käymisen arvoinen tapahtuma.
Onhan se kaukana ja kustannuksia tulee. Mutta tällaisella ryhmällä siitä saa paljon irti.
Krämppa
Tinatakamus
 
Viestit: 60
Liittynyt: 12 Marras 2012, 20:48
Paikkakunta: Vörå - Vöyri

Re: Daytona Bike Week 2020

ViestiKirjoittaja levoksep » 20 Helmi 2020, 16:16

Good Morning Vietn....eiku Daytona

Draamakomediaa pukkaa ....parin viikon päästä ollaan jo hopeisilla Finnairin siivillä liihottelemassa kohti Miamia. Pelottaa oikein, kun olen alkanut selaamaan H-D aiheisia juttuja netistä....pitääkö tässä vielä Honda ja Bemarit laittaa vaihtoon ja aloittaa parran kasvattaminen :shock:

Juu sellaista matkakuumetta. Likainen tusina ja pari varamiestä valmistautuvat isolla sykkeellä 20 v-juhlavuoden ensimmäiseen "isoon" kimppa-ajoon. Jos kaikki loksahtaa paikoilleen, niin Floridassa pyritään ajamaan SS 1000-kimppa. Päätarkoitus kuitenkin sulautua noin 500 000 motoristin joukkoon Daytona Bike Weekin eri tapahtumissa.... :D

Tulemme päivittämään kommelluksia foorumille ja kuvasatoa naamakirjaan ja instaan.. ;)

t. seppo jr
levoksep
Teräsperse
 
Viestit: 332
Liittynyt: 29 Heinä 2014, 21:36

Re: Daytona Bike Week 2020

ViestiKirjoittaja Matkailija » 20 Helmi 2020, 21:55

Harrikalla voi ajaa myös ilman partaa
Matkailija
Kermaperse
 
Viestit: 32
Liittynyt: 01 Helmi 2011, 00:12
Paikkakunta: Merimasku Suomi

Re: Daytona Bike Week 2020

ViestiKirjoittaja Lassi » 20 Helmi 2020, 22:17

Matkailija kirjoitti:Harrikalla voi ajaa myös ilman partaa

Niin, jos on nainen....
SS1000 x 2, BB1500, IBA RALLY Finland -13, SS1000AR14, IBA Skandinavian Rally 2015, IBA Skandinavian Rally 2019
Lassi
RST-ahteri
 
Viestit: 528
Liittynyt: 07 Touko 2009, 11:17

Re: Daytona Bike Week 2020

ViestiKirjoittaja Matkailija » 28 Helmi 2020, 22:25

en muuten ole tuntenut itseäni naiseksi kertaakaan ajellessani harrikalla,vaikka partaa ei olekkaan,mahtaako naiset tuntea itsensä mieheksi,ajellessaan harrikalla,kuullostaa taas aika erikoiselta |spank
Matkailija
Kermaperse
 
Viestit: 32
Liittynyt: 01 Helmi 2011, 00:12
Paikkakunta: Merimasku Suomi

Re: Daytona Bike Week 2020

ViestiKirjoittaja juha67 » 08 Maalis 2020, 11:35

Honda ST1300 PanEuropean


3x SS1000 ,SS1600K, SS2000 ,BB1500 ,BB1500G, BB3000G ,SS1000Finland , SS2000 Finland, SS3000 Baltic , SS5000 , BB3000K, SS2000K , AR14,AR15, AR16, SS1600K(Rte Viro),BB2500K Gold,GN-72, SS5000K, SS1000 RTe Baltic, SS5000K
juha67
IBAF hallitus
 
Viestit: 91
Liittynyt: 06 Maalis 2010, 09:33
Paikkakunta: Vantaa

Re: Daytona Bike Week 2020

ViestiKirjoittaja Zoltan » 08 Maalis 2020, 14:10

Hieno laji , aina olen tykännyt !




Timanttiperse
Zoltan
Timanttiperse
 
Viestit: 2651
Liittynyt: 23 Touko 2009, 22:46

Re: Daytona Bike Week 2020

ViestiKirjoittaja levoksep » 15 Maalis 2020, 23:42

Daytona Bike Week raporttia näin jälkikäteen

Matkaan lähdettiin torstaina 5.3. Helsinki - Vantaan kentältä ja suoralla lennolla pyyhällettiin Miamiin. Lähtöaika oli 14:45 ja kelloa käännettiin matkan aikana taakse päin seitsemän tuntia, joten perillä oltiin noin klo 19 paikallista aikaa. Kokonaisvahvuudeltaan porukka oli 14 henkeä ja pyöriä oli Eagle Riderista kahdeksan varattuina. Menomatkalle oli porukka päässyt varailemaan mieluisia istumapaikkoja Finnairin koneesta. Isommat tavarat ruumassa, pienet laukut ja kypärät kabiinissa sekä osa ajovarusteista jo päällä. Kymmenen tunnin lento sujui hyvin, vaikka rajuun vastatuuleen lennettiin. Koneesta loppui gini ennen kuin hanuriporukka ymmärsi aloittaa tankkauksen. Eli puolitoista viikkoa sitten Floridan koneessa oli vielä huomattavasti hilpeämpi tunnelma kuin paluukoneessa, eikä koronavirusta otettu läheskään yhtä vakavasti kuin tänä päivänä.
Turvatarkastuksiin ja passimuodollisuuksiin oli varattu kaksi tuntia ja se kyllä käytettinkin. Noin puolet porukasta ei saanut automaattista sormenjälkitaltiointia toimimaan. Tuosta masiinastahan saa tulosteen, joka nopeuttaa varsinaista passikontrollia huomattavasti. Eli osalla oli tuloste, jossa oli ruksit päällä ja sormenjäljet piti yksi kerrallaan skannata virkailijan valvonnan alaisena. Mutta juu...siellä ne amerikkalaisilla on meikäläisten sormenjäljet, joten mitään isoa keikkaa ilman kumikintaita ei kannata suunnitella siellä päin. Matka-agentit olivat Estat päivittäneet toissavuotisen reissun jäljiltä, joten melko simppeliä saapua maahan. Ainoa ongelma oli väenpaljous. Jonottelimme kiltisti tuon pari tuntia ja kokoonnuimme terminaalin ulkopuolella. Hotellimme sijaitsi aivan kentän läheisyydessä parin mailin päässä ja saimme tilattua hotellin shuttle bussin noutamaan meitä. Kuski ei uskaltanut ottaa kaikkia kyytiin, joten rivistä yksi taksi paikkoheittons ja kaikki saatiin näppärästi majoitusliikkeeseen. Respassa sisäänkirjautuminen oli sirkusta, mutta kaikille löytyi huone ja oikeakokoiset sängyt. Red Roof Inn oli kolmen tähden majapaikka, mutta ihan kelvollinen ja ennen kaikkea lähellä kenttää ja Eagle Rideria toisin kuin Route 66-keikalla. Tuolloin siirryttiin Chigacon puolelta toiselle vähän väliä.
Iltaohjelmana tyydyttiin hotellin pihalla olleen pikaruokalan burgereihin ja wrappeihin. Myöhempinä päivinä selkisi ettei Google mapsin näyttämiin lähiravintoloihin olisi ilman autokuljetusta päässytkään. Jenkit suunnitelleet hienot kolmikaistatiet ilman jalankulkijoiden reittejä. Ei taida kukaan kulkea jalan.
Hotellimme päältä nousi ja laskeutui tasaisin muutaman minuutin välein isoja koneita vaikka oltiin jo myöhäisillassa. Arvuuttelimme roskaruuan mättämisen yhteydessä että saako huoneissa nukuttua lainkaan. Miamin ilmasto ja illan sää sekä tuulessa huojuvat palmut nostivat fiilikset ”kattoon” ja sakki häipyi vähin äänin lepäämään, koska aamulle oli luvassa aikainen pyörien nouto vuokraamosta.
levoksep
Teräsperse
 
Viestit: 332
Liittynyt: 29 Heinä 2014, 21:36

Re: Daytona Bike Week 2020

ViestiKirjoittaja levoksep » 16 Maalis 2020, 00:45

Daytona Bike Week raportti päivä 2

Ennen matkaa oli retkueelle tehty Whatsapp-ryhmä, jolla näppärästi saatiin koko porukalle tarpeelliset ja tarpeettomatkin viestit välitettyä yhtäaikaisesti ja nopeasti. Aamupalaa sai jo kuudesta lähtien ja siellähän taas opeteltiin vohveleiden paistoa ja donitsien sekä hillojen valintaa. Muutaman päivän pärjää noillakin antimilla, mutta kyllä ruisleipä maistui taivaalliselta tänään.
Tilasimme pari taksia ja siirryimme Eagle Rideriin noutamaan menopelejä. Jo kotimaassa olimme tehneet pyöriin check-in-rituaalit ja perillä piti odottaa viisi Harrikkaa ja kolme Wingiä. Passit, ajokortit ja tsekkaustulosteet mukana tiskille vakuutuksien tekoon. Suosituksena kokeneemmilta Amerikan kävijöiltä oli ottaa kaikki mahdolliset vakuutukset sekä Sun Pass-tietullit vuokraamosta. Kokonaishinnaksi kahdeksan päivän rajoittamattomalle mailimäärälle ja pienimmillä mahdollisilla omavastuilla tuli noin 310 euroa. Nyt oli pyörä vakuutettu kolhuja ja varkauksia vastaan sekä rengasrikkoja yms. rikkoontumisia vastaan. Muulle liikenteelle aiheutettuja vahinkoja vastaan olisi myös vakuutus. USA:ssa ei ole vastaavanlaista pakollista liikennevakuutusta kuin Suomessa, joka kattaa vastapuolen vahingot. Ottamassamme turvassa piti olla myös itseämme varten henkilövahingot korvaava osuus. Kotimaassa saimme hieman ristiriitaista tietoa siitä kattaako normaali matkavakuutus myös liikenneonnettomuuksissa tapahtuneet henkilövahingot. Ainakin osa vakuutusyhtiöistä oli sitä mieltä että ei korvaisi ja viime kädessäkin suomalainen ”vakuutusturvakeskus” hoitaa liikenteen henkilövahingot ulkomailla, jos paikallisen maan vastaava laitos ei korvaa tai vahingon aiheuttajalla mahdollisesti ei olisi vakuutusta lainkaan.
Harrikat hoituivat ensimmäiseltä tiskiltä ja maksoimme vakuutuksen sekä luottokorteilta varattiin matkan ajaksi 1000 taalan takuumaksu. Wingi-miehet ohjattiin liikkeen takaosaan, jossa muita pyörämerkkejä hoidettiin. Sillä välin kun me saimme pikaopastuksen Harrikoihin, niin Wingi-miehille kerrottiin ettei tarpeellista määrää japsi-ihmeitä löydy. Ylibuukkaus siis Wingeissä, koska nyt oli Bike Weekin vuoksi vuoden vilkkain vuokrausviikko. Onneksi Jarmolle löytyi gessu alle. Omasta H-D:stä ei navi lähtenyt pelittämään ja softaa jouduttiin päivittämään muistitikulta. Harrikat olisivat olleet tunnissa valmiita lähtöön, mutta toinen Hondista ei enää käynnistynyt. Mittailun ja ihmettelyn jälkeen akun vaihto auttoi ja matkaan kohti hotellia. Ylimääräistä aikaa oli tuhraantunut lähes kaksi tuntia ja aikataulu näytti ”kusevan” heti ekana ajopäivänä.
Suunnitelmissa oli karauttaa Key Westiin, räpsiä muutama kuva ja palata takaisin hotellille ennen pimeää. Kaikilla oli määränpää naveissa valmiina ja eihän varsinaiselta tieltä voinut eksyä enää Key Largon jälkeen. Hotellilta lähdettäessä kaupungin läpiajoon moottoritievaihtoehtoja oli useita ja kahdeksan pyörän nipussa pysyminen ei onnistunut ja kun kaiken huipuksi lähes jokainen navi reititti eri reitin, niin letka hajosi ja vaikka Key Largon kohdalla kärkijoukko piti juomataukoa ja odotteli kahta mopoa, niin karkulaisten pääteltiin olevan edellämme. Tankkaus ennen Key Westiä ja juuri kun olimme lähdössä viimeiselle etapille, niin ”eksyneet” saapuivat paikalle. Pääsimme yhdessä etsimään sitä Ameriikan eteläisintä pistettä. Pieni kuvausruuhka tolpalla, mutta IBAF:in lakanan takana saatiin porukka ikuistettua. Seuraavaksi etsimään murkinapaikkaa ja sellaiseksi valikoitui Duval streetiltä Hard Rock Cafe. Tuo alue osoittautui samanlaiseksi kuin Hanko pitsihuviloineen. Väkeä oli jalkaisin liikkeellä ja kadut kylpivät juhlavalaistuksessa. Heti juolahti mieleen, että tuollahan meidän olisi pitänyt yöpyä ja heittäytyä juhlatunnelmaan mukaan. Nyt pöperöt naamaan ja illan pimentyessä tien päälle. Liikenne oli vieläkin melko ruuhkaista ja ohituspaikkoja ei liikaa ollut. Poliisipartioita ja hämäyksenä tyhjiä poliisiautoja oli parkissa tien reunassa, joten nopeusrajoituksia ei kovin törkeästi voinut ylittää. Hotellille selvittiin takaisin ja koko reissuun tuhraantui yli kymmenen tuntia. Key West nähty ja ihan äkkiä ei toista kertaa tee mieli ajaa sinne ellei sitten aio viettää perillä paria humupäivää.
levoksep
Teräsperse
 
Viestit: 332
Liittynyt: 29 Heinä 2014, 21:36

Seuraava

Paluu Ajoseuraa etsitään

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa