Kirjoittaja levoksep » 16 Maalis 2020, 00:45
Daytona Bike Week raportti päivä 2
Ennen matkaa oli retkueelle tehty Whatsapp-ryhmä, jolla näppärästi saatiin koko porukalle tarpeelliset ja tarpeettomatkin viestit välitettyä yhtäaikaisesti ja nopeasti. Aamupalaa sai jo kuudesta lähtien ja siellähän taas opeteltiin vohveleiden paistoa ja donitsien sekä hillojen valintaa. Muutaman päivän pärjää noillakin antimilla, mutta kyllä ruisleipä maistui taivaalliselta tänään.
Tilasimme pari taksia ja siirryimme Eagle Rideriin noutamaan menopelejä. Jo kotimaassa olimme tehneet pyöriin check-in-rituaalit ja perillä piti odottaa viisi Harrikkaa ja kolme Wingiä. Passit, ajokortit ja tsekkaustulosteet mukana tiskille vakuutuksien tekoon. Suosituksena kokeneemmilta Amerikan kävijöiltä oli ottaa kaikki mahdolliset vakuutukset sekä Sun Pass-tietullit vuokraamosta. Kokonaishinnaksi kahdeksan päivän rajoittamattomalle mailimäärälle ja pienimmillä mahdollisilla omavastuilla tuli noin 310 euroa. Nyt oli pyörä vakuutettu kolhuja ja varkauksia vastaan sekä rengasrikkoja yms. rikkoontumisia vastaan. Muulle liikenteelle aiheutettuja vahinkoja vastaan olisi myös vakuutus. USA:ssa ei ole vastaavanlaista pakollista liikennevakuutusta kuin Suomessa, joka kattaa vastapuolen vahingot. Ottamassamme turvassa piti olla myös itseämme varten henkilövahingot korvaava osuus. Kotimaassa saimme hieman ristiriitaista tietoa siitä kattaako normaali matkavakuutus myös liikenneonnettomuuksissa tapahtuneet henkilövahingot. Ainakin osa vakuutusyhtiöistä oli sitä mieltä että ei korvaisi ja viime kädessäkin suomalainen ”vakuutusturvakeskus” hoitaa liikenteen henkilövahingot ulkomailla, jos paikallisen maan vastaava laitos ei korvaa tai vahingon aiheuttajalla mahdollisesti ei olisi vakuutusta lainkaan.
Harrikat hoituivat ensimmäiseltä tiskiltä ja maksoimme vakuutuksen sekä luottokorteilta varattiin matkan ajaksi 1000 taalan takuumaksu. Wingi-miehet ohjattiin liikkeen takaosaan, jossa muita pyörämerkkejä hoidettiin. Sillä välin kun me saimme pikaopastuksen Harrikoihin, niin Wingi-miehille kerrottiin ettei tarpeellista määrää japsi-ihmeitä löydy. Ylibuukkaus siis Wingeissä, koska nyt oli Bike Weekin vuoksi vuoden vilkkain vuokrausviikko. Onneksi Jarmolle löytyi gessu alle. Omasta H-D:stä ei navi lähtenyt pelittämään ja softaa jouduttiin päivittämään muistitikulta. Harrikat olisivat olleet tunnissa valmiita lähtöön, mutta toinen Hondista ei enää käynnistynyt. Mittailun ja ihmettelyn jälkeen akun vaihto auttoi ja matkaan kohti hotellia. Ylimääräistä aikaa oli tuhraantunut lähes kaksi tuntia ja aikataulu näytti ”kusevan” heti ekana ajopäivänä.
Suunnitelmissa oli karauttaa Key Westiin, räpsiä muutama kuva ja palata takaisin hotellille ennen pimeää. Kaikilla oli määränpää naveissa valmiina ja eihän varsinaiselta tieltä voinut eksyä enää Key Largon jälkeen. Hotellilta lähdettäessä kaupungin läpiajoon moottoritievaihtoehtoja oli useita ja kahdeksan pyörän nipussa pysyminen ei onnistunut ja kun kaiken huipuksi lähes jokainen navi reititti eri reitin, niin letka hajosi ja vaikka Key Largon kohdalla kärkijoukko piti juomataukoa ja odotteli kahta mopoa, niin karkulaisten pääteltiin olevan edellämme. Tankkaus ennen Key Westiä ja juuri kun olimme lähdössä viimeiselle etapille, niin ”eksyneet” saapuivat paikalle. Pääsimme yhdessä etsimään sitä Ameriikan eteläisintä pistettä. Pieni kuvausruuhka tolpalla, mutta IBAF:in lakanan takana saatiin porukka ikuistettua. Seuraavaksi etsimään murkinapaikkaa ja sellaiseksi valikoitui Duval streetiltä Hard Rock Cafe. Tuo alue osoittautui samanlaiseksi kuin Hanko pitsihuviloineen. Väkeä oli jalkaisin liikkeellä ja kadut kylpivät juhlavalaistuksessa. Heti juolahti mieleen, että tuollahan meidän olisi pitänyt yöpyä ja heittäytyä juhlatunnelmaan mukaan. Nyt pöperöt naamaan ja illan pimentyessä tien päälle. Liikenne oli vieläkin melko ruuhkaista ja ohituspaikkoja ei liikaa ollut. Poliisipartioita ja hämäyksenä tyhjiä poliisiautoja oli parkissa tien reunassa, joten nopeusrajoituksia ei kovin törkeästi voinut ylittää. Hotellille selvittiin takaisin ja koko reissuun tuhraantui yli kymmenen tuntia. Key West nähty ja ihan äkkiä ei toista kertaa tee mieli ajaa sinne ellei sitten aio viettää perillä paria humupäivää.