Sivu 1/1

Rautaperseajo Jawa 350cc 1970

Lähetetty: 19 Heinä 2015, 16:34
Kirjoittaja jawajannu
Ajatus rautaperseajosta lähti v.2013 kesällä yhden työkaverin kanssa jutellessa asiasta. Sille kesälle/syksylle en kerennyt tarkemmin suunnittelemaan, että olisin voinut ajaa ajon. Työkaveri yksien vapaitten jälkeen kertoi ajaneensa ajon ja esitteli kuittipinonsa. Siitähän meikäläiselle polte senkun lisääntyi. Pikkuhiljalleen päässä voimistui ajatus: lähden yrittämään ajoa Jawalla "kyllähän sen nykypyörällä ajaa, mutta ajappa se vanhalla pelillä".
Ensiajatus, onkohan se edes mahdollista pitää keskinopeus 70 pintaan täysi vuorokausi. Tuli puhetta, joku oli ajanut ajon vanhalla Royal Enfieldillä ja eikun Iban sivuille lukemaan ajokertomus, ei vaikuttanut helpolta hommalta.
Töissä tuli heitettyä juttua, pitänee ensikesänä ajaa rp ajo Javalla-> tuli kommenttia, sulla on päässä vikaa ja ei kyllä mitenkään ole mahdollista, tuli myös kannustusta siitä vaan koettamaan.
Päätös tuli tehtyä, meni miten meni, Jawalla matkaan ja ensimmäinen ajo tulee yksin suorittaa, eipähän muita voi syyttää jos ei onnistu.

Valmistelut. Talven aikana Jawa täydelliseen perus huoltoon.. sylintereiden poraus, uudet kytkinlevyt, renkaat, ketjut ja rattaat ym. Samalla välitysten vaihto vähän harvempaan, ettei konetta tarvitse huudattaa kokoajan täysillä.
Töissä tuli puhetta rp ajosta ja Jawan kunnosta. Yksi kaveri sanoi: ei kyllä ensikesänä Jawa liiku, .no minä siihen: juhannukseen 2014 mennessä ajan, onpahan joku takaraja ajossa. Kaveri lupasi laatikollisen kossua jos ajan ja lyötiin kättä päälle.
Toukokuun puoliväli koitti ja sain pyörän kasaan. Ekat ajot ja uusi kaasari ei toiminut vaikka mitä teki, vanha paikoilleen ja hyvin toimi.
Muutamia ajolenkkejä ja testiajo 170km eli 1/10 matkasta aikataulussa kestämisen testausta. Navigaattorilla nopeusmittarin paikkaansapitävyyden testi, ei ollut kun viisarin paksuuden verran heittoa.
Reilu 90km/h oli maksimi jonka voisi ajaa ilman, että kone huutaisi ylikierroksia, hetkellisesti pystyi virittelemään huiput jopa toiselle sadalle. Välitys voisi olla vieläkin harvempi... Johtopäätös: nopeudella ajoa ei ratkaista, vaan ainoa vaihtoehto on tinkiä tauoista, eli eväät mukaan ja tankkauksien yhteyksissä otettava huikopalaa.
Mukaan piti saada 5L 2tahtiöljyä, eväät ja juomista. Olin ostanut pienen työkalulaukun, joka oli tarkoitettu kiinnitettäväksi etuputkiin, se ei oikein siihen käynyt, joten laukku satulan takaosaan takavalon päälle. Siihen mahtui 2L öljyä. Reppuun pakkasin loput öljyt, eväät, kevyen sadehaalarin ja kartta varmuuden vuoksi. Ajatus reppuselässä ajosta yli 1600km ei houkuttanut, joten reppu kuormaverkolla satulan takaosaan kiinni.
Ajankulku on hyvä ajossa tietää, se tuli ratkaistua kiinnittämällä ohjaustankoon Venäläinen vedettävä rannekello, Vostok se ei vesiroiskeista hyydy.

Reitti. Halusin ajaa suht lähiseudulla, jos ajon joutuisi keskeyttämään, ei olisi pikälti ajoa/ jonkun hakea tien päältä. Ja suht tutut seudut ajella..
5 tietä ylös Kajaaniin, sieltä 6 tietä Lappeenrantaan ja takaisin. Google mapsista välimatkoja katsomaan, matkan pitäisi riittää, mutta varmuudenvuoksi kääntöpiste Luumäen Taavettiin.
Ajon aloitus tuli päätettyä illaksi, saa yöajon ensin alta pois, jos väsymys alkaisi painamaan niin valoisassa se ei iskisi niin päälle.
Ajoa edeltävänä päivänä olin yövuoron töissä, joten vuorokausirytmi oli valmiiksi oikea. Aamulla kävin nukkumaan, heräsin klo 12 (jännitystäkö?), pää uudelleen tyynyyn, seuraava herätys klo 16. Olo oli virkeä ei kun kahvin keittoon ja "aamupuuron" valmistukseen. Siinä syödessä vielä säätiedoitusta katsomaan, Kajaanin seudulla sadetta, mietintä vielä reitin vaihdosta, ei näillä mennään ja eiköhän se sade väisty.. Ja eihän sitä sokerista olla tehty...

Ajo. 8.6.2014 klo 17.15 ajovermeet päälle. Reppu Jawan satulalle, pyörä käyntiin ja kohti toista ajontodistajaa. Ekan kuittauksen pyysin puolisolta.
Ovikellon soitto, kaveri pyytää kahville ja kuittaa lomakkeen, annoin kameran, sanoin ota kuva. Jääpähän todistusaineistoa.
Kuva
Ajo alotustankkauspisteelle, siinä vielä tekstari toiselle rautaperseelle: nyt on lähtö.
Aloitustankkaus Seo Suomenniemi, kuitissa kellon aika 18.19, tankki tuli niin täyteen ettei 2t öljy meinannut sopia joukkoon.. ajojännitystä. Siihen tuli auto tankkaamaan ja automaatti meni häiriöön, sanoin seuraava asema on parinkymmenen kilsan päässä.
Polkasin Jawan käyntiin, matka oli alkanut. Ajelin 40km 13 tietä ja Mikkelissä 5 tielle kohti pohjoista...
Siinä ajellessa tuli ajatus, mihinkähän tuli ryhdyttyä, mutta aurinko paistoi ja oli hyvä sää, mikäs tässä ollessa.
Klo 20 tankkaus Varkauden Teboililla, repusta palanen salamia, hörppy vissyä. Bensaa 6l, pikainen vilkaisu puhelimeen siinä viesti: lykkyä pyttyyn. Meno kohti Kuopiota jatkui.
Alkoi moottoritie ja autoja alkoi mennä letkana ohitse, yhdestä kuski nosti peukun pystyyn, moikkasin takaisin. Hymy oli leveä kypärän sisällä, mahtoi Jawa kaikkine reppuineen olla erikoisempi kulkine.
Kuopion jälkeen alkoi tuntemattomampi tieosuus. Tietyömaa ja vauhti tippui 50 onneksi oli sunnuntai, joten siitä ei sen suurempaa hidastusta aiheutunut. Vähän eteenpäin ja silmänurkassa kallion päällä näkyi hirvieläin, se oli kultainen patsas.. Onkohan vähän säikky olo...

Ajo Lapinlahdelle vähän vaille 22 Matin ja Liisan asemalle, automaatista ei kuittia saatavilla, eli toiselle mittarille ja maksu sisälle. Samalla pikainen kus tauko. Takaisin pyörälle salamia, pizzaa ja vissyä. Pitkähihainen paita päälle olihan ilta jo viilentynyt. Ajattelin ikuistaa tilanteen, Jawa aseman pihalla olevan junan eteen ja räps kuva
Kuva
2 vanhaa kulkuneuvoa, kokoero vaan melkoinen.
Yksi tilausajo kuski tuli siihen juttelemaan, muutama sana ja matka jatkui.
Iisalmen jälkeen n. 30km ja ensimmäiset sadepisarat, eikun tien sivuun ja sadehaalari päälle. Onneksi ei kaatosadetta, mutta pikkaisen ripsi, tie oli märkä ja vettä roiskui kengille.
Tulin Kajaanin kaupunkiin ajoin ABC:n vieressä olevalle Nesteen tankkauspisteelle, taas huikopalaa, tankki täyteen ja menoksi 6 tielle kohti Joensuuta.
N. 20km ja kengät laski veden läpi. Nauhakengät vaikka ovat goretexiä ei tunnu pitävän ajoviimassa jatkuvassa roiskeessa vettä ulkopuolella. Mikä yllätys. No tyhmästä päästä kärsii koko keho..
Ajellessa supi juoksi tien poikki, mietin jos jotain sattuu, miten pitkään menisi ennenkun jonkun tiellä liikkujan kohtaisi. Meni ainakin 50km ennenkun seuraava auto tuli vastaan, Kainuun alueella yöllä on aika hiljaista.
Sadekkin loppui jossain kohin. Viimein saavuin Juukaan ABC:n pihaan. Otin sadehaalarin päältä, kengät pois jaloista ja rutistelin sukat kuiviksi, pikkuisen haarahyppelyä paljas varpain. Palelu alkoi loittonemaan.
Sukat jalkoihin, mukana oli sellaisia kädenlämmitystyynyjä, jotka puristelemalla alkavat lämmetä, sellaiset kummankin sukan varteen ja yksi ajohousujen alla olevaan shortsin taskuun, kirosin mielessäni eipä tullut varattua tarpeeksi vaatetta mukaan.
No tankki täyteen ja liikkeelle, kello näytti puoli 2 yöllä. Kyllä tuntui mukavalta kun jalat alkoi lämmetä ja ei satanut.
Noin 20km ja taas alkoi satamaan, pyörä tiensivuun ja sadehaalari päälle.
Tuli Joensuu, se meni ohi sen enempää ihmettelemistä, ajatus vain märässä tiessä ja kylmissä märissä jaloissa, pitäisiköhän kohta oikaista kotiin vai miten tekisi.
Pikkuhiljalleen tie alkoi kuivua ja saavuin Kesälahdelle St1 Pivankan pihaan.
Jawa mittarin viereen sadeasu pois, kengät jaloista, sukat rutistin kuivaksi ja mahtava ajatus: sukat kuumien sylinterikansien päälle lämpenemään.
Repusta reilusti syömistä ja juomista, pieni hyppely ja taas alkoi olo tuntumaan siedettävältä. Bensaa tankkiin, lämpimät sukat jalkaan ja liikkeelle. Tuntui, että muuta ei ihminen tarvitse kun lämpimät jalat, siitä se lähtee..
Kohta tulin Parikkalan puolelle, tuli tutut maisemat vastaan. Kiusaus oli suuri, etteikö keula olisi kääntynyt Savonlinnaa ja kotia kohti, kaikkea sitä pitääkään tehdä.. Mutta sama matkahan kotia olisi Lappeenrannan kautta..
Matka jatkui, aamuaurinko alkoi nousta ja mieli virkistyi, Imatra jäi taakse samoin Lappeenranta, matka kohti puoliväliä alkoi olla käsillä.
Ajattelin nyt on aamukahvin paikka jos milloin, Taavetin Pitkälle Shellille, no siitähän tuli ajettua ohi, no onhan kylällä myös huoltoasema, sinne siis.

Kurvasin Teboilin pihaan kello oli tulossa 6, ovessa aukioloaika 7->. Siinä ei auttanut kun ottaa repusta eväät ja mutustella niitä. Tankki täyteen, ajo olisi puolivälissä, suoraa tietä 60km kotiin, pieni hetki "Jaakobin painia" ja matka jatkui 6 tietä kohti pohjoista. Pääsisihän sitä väliltä kääntymään jos siltä tuntuisi..
Imatran paikkeilla tuli 2 rekkaa ohitettua, aurinko paistoi, keli oli hyvä.
Saavuin taas Kesälahden Pivankalle, nyt oli aamukahvin aika. Jawa parkkiin ja tiskille, kananmunametukkasämpylä ja kupillinen kahvia, myyjä kysyi olenko tulossa Lieksasta, kun siellä oli viikonloppuna Jawojen kokoontumisajo. Vastasin Lappeenrannan suunnasta ja tässä rautaperseajoa ajelen, tuli vähän reittiä kerrottua ja että yli puolenvälin ollaan. Kohta myyjä toi pöytään paikallislehden jossa juttua kokoontumisajosta, tarjosi vielä santsikupin. Lueskelin jutun kahvin lomassa, ostin vielä pari pulloa vissyä ja tankille. Mittari ei hyväksynyt korttia oli vissiin liikaa bensaostoja, onneksi olin varautunut ja mukana oli reilusti käteistä, maksu kassalle ja menoksi.
Parikymmentä kilometriä ja tienpäällystystyö, pysähdyin liikenteenohjaajan eteen ja vaihdoin muutaman sanan. Pysähdys kesti vajaa 5min. ja eikun matka jatkui.
Vähän ohi Joensuun alkoi taas satamaan, taas sadevermeet päälle n.15km satoi, sitten selkeni.
Kohta tuli Juuka, ABC:lle bensaa tankkiin ja kassalle. Siinä tiskillä täytin lokikirjaa ja ajatuksissani totesin puoliääneen: melkein 1200km, myyjä siihen: että mitä?, minä siihen: on tullut pyörällä ajettua 1200km, kysyi: koko yönkö olet ajanut?, sanoin: illalla tuli lähdettyä, myyjä pyöritteli päätään ja toivotti hyvää matkaa.
Pyörä käyntiin ja kohti pohjoista, en viitsinyt tässä välin heittää sadehaalaria pois, sää näytti epävakaalta.
Sataahan se kohta kumminkin...
Nurmeksen kohdilla sade alkoi, tie oli märkä. Kengät kastui läpeensä ja taas oli sukat märkänä. Mieliala laski, kaikkea sitä pitääkin tehdä... Rekan perässä ajaessa jonkin aikaa apaattisena, totesin tässähän kastuu kokonaan, eikun ohi..
Jossain välissä tuli Sirkusautoja vastaan reilu 10kpl, pientä vaihtelua tienpäällä..
Märkiä jalkoja ajatellessa tuli mahtiajatus: Kajaanin ABC näytti illalla isolta paikalta, ehkä siinä on myös kauppa, sieltä voisi ostaa sukkia.
Sotkamo-Kajaani välillä ei ollut muuta mielessä kun sukat... Vaikka sade loppui ja aurinko alkoi pilkistelemään mieli oli maassa. ABC:n pihaan, kylmästä täristen sisään, ekan myyjän juttusille, onko teillä sukkia?, neuvoi hyllyn, hain sieltä paketillisen. Siitä alakerran vessaan, omat sukat roskiin, kuivasin paperilla jalat ja kengät. Vedin 2 sukat päällekkäin ja kengät takaisin jalkoihin. Ai kun tuntui mukavalta. En heittänyt sadeasua pois, jos se vielä sataisi..
Takaisin pyörälle, repusta ruokaa ja juomaa.. Yksi jannu tuli juttelemaan: isällänsä on joku vanha M-pyörä, aina kun Jawalla on liikkeellä porukkaa tulee haastelemaan... Toivottelin hyvää kesää.
Tankille ja vieläkään kortti ei toiminut, 20,- automaattiin ja bensaa mahtui 11eurolla, tuli vähän reilumpi litrahinta.
Matka jatkui kohti etelää, tuumasin nyt on jätettävä välitankkaus Lapinlahdella pois ja jatkoin suoraan Kuopion eteläpuolelle Pitkälahden ABC:lle. Ajoin vahingossa aikaisemmasta liittymästä, hetki harhailua ja löytyihän se asema.
15 euroa mittariin, tankki ei tullut ihan täyteen. Kello näytti 15.10 oli vielä 3 tuntia aikaa jäljellä.
Mielessä siinti ajatus: tämähän saattaa vaikka onnistua.
Varkaus jäi taakse, ensimmäisen kerran ajon aikana alkoi tuntumaan tylsähköltä, olihan sitä jo yli 1500km takana.
Ajoin Juvan ohi ja mieli piristyi, eipä tässä enää pitkälti ole matkaa.
Kellosta loppui veto vähän ennen Mikkeliä.
Kääntö kohti Lappeenrantaa, vielä yllätti pieni sadekuuro, joku kirousko tässä ajossa?
Ajattelin, käyn hakemassa vielä välitankkauskuitin Suomenniemen "helikopteriasemalta", eihän ollut varmuutta toimisiko lähtöpaikan automaatti, ja tuleepahan muutama lisäkilometri.
Gt:llä tankkaus reilu 10l, kello oli 17.38, alkoi viimeinen etappi reilu 10km.
Ajelin Seo:lle, lopetustankkaus 5 euroa koneeseen, vajaa litra mahtui ja kuitti pihalle. Kuitissa kellonaika 17.56.
Ajo oli päättynyt, aikaa jäi vielä reilu 20min reserviin.
Menin tiskille ja pyysin kuittauksen todistajalomakkeeseen, siitä terassin puolelle ja toinen todistaja kuittasi.
Yksi asiakas otti vielä kännykällään kuvan pyörästä ja kuljettajasta.
Kuva
Kupillinen kahvia ja pikainen laskutoimitus: pyörän mittariin kertyi 1710km, sehän pitäisi riittää, bensaa n.100l.
Olo oli väsynyt mutta hyvä, vähän jutustelua, siitä kaverin luo joka onnitteli suorituksesta ja tarjosi oluen.
Siitä kotiin ja sauna lämpenemään ja rommitoti lämmikkeeksi ensihätään...
Seuraavana päivänä pieni ajolenkki, pääsin 10km ja kädet puutuivat täysin, tärinä oli tehnyt tehtävänsä..
Sitten vaan suorituslomakkeet postiin ja odottamaan tarkastus tulosta.

Töissä kaveri taas naljaili: ei kyllä sun ajosta tule mitään, nappasin taskusta kuittikopiot ja ajopäiväkirjan, kaveri katsoi niitä ja sitten kartan ääreen, totesi ettei matka riitä millään.Sanoi kun nimi on netissä, sitten se on varmaa.
Juhannuksen tienoilla tuli ilmoitus: ajo hyväksytty.
Seuraavan kerran töitten jälkeen kaveri kaivoi Passatin takapenkiltä laatikollisen koskenkorvaa, oli sanojensa mittainen mies.

Ajo oli kaikenkaikkiaan mukava, vaikka kohtuu paljon oli sateessa ajoa ja jalat kastuivat, haasteet ja vastoinkäymiset lisää vain arvoa teolle.
Jawa on monipuolinen pyörä ajaa, kun jalat nostaa moottorilohkojen päälle on kuin ajaisi customilla, jalat laittaen takatapeille on kuin ajaisi kyykkypyörällä, keskitapeilla kuin.. no Jawalla.

Haasteet: nopeuden säätely eli kierrokset siihen missä kohin kone alkaa "laukkaamaan" siitä pikkaisen höllentäen oli maksimi matkanopeus, siinä kestäminen vaati jatkuvaa tarkkaavaisuutta.
Lisättävän 2 tahti öljyn määrä piti laskea jokaisessa tankkauksessa.
Tuulenpuuskat, ajo viima, kaikki iskee suoraan päin, aina kun tulee rekka vastaan "pikkaisen" heilauttaa.
Aikataulu, menetettyä aikaa ei nopeudella saa kiinni.
Tärinä, vaikka koko ajon jatkuvasti vaihteli ajoasentoa ja venytteli, värinä iski mieheen. 3 viikkoa ajon jälkeen kädet oli turtana ja puutuilivat ja jokapaikassa kehoa tuntui tehneensä jotain.

Menetykset: työkalulaukun painosta rikkoontunut takavalo.
Vähän sulaneet kengänpohjat, kun niitä tuli pidettyä kuumien pakoputkien päällä.
Kamera kastui ja hajosi.

Vanhallakin pyörällä rp ajon pystyy ajamaan: suunnitelmallisuus ja hieman hulluutta niin onnistuu
On siinä vaan aivan eri tekeminen kun nykypyörällä ajo

Tarkastettu matka 1753km
bensaa 98,03l / 177,44€
2t öljy 4,2l
ajoaika 23h 37min
keskinopeus 74,2 km/h

Edesmenneen rekkamiehen sanoin: tätä vielä kännissä muistellaan.

Janne Hujala

Re: Rautaperseajo Jawa 350cc 1970

Lähetetty: 19 Heinä 2015, 17:00
Kirjoittaja Lasse
Onnittelut erikoisesta ajosta!! ;)

Re: Rautaperseajo Jawa 350cc 1970

Lähetetty: 19 Heinä 2015, 17:49
Kirjoittaja Pekka Autio
Hieno ajo, onneksi olkoon !

Re: Rautaperseajo Jawa 350cc 1970

Lähetetty: 19 Heinä 2015, 21:46
Kirjoittaja harrimopomies
Moi!

Hauska ajokertomus. Onnittelut!

-Harri.mopomies-

Re: Rautaperseajo Jawa 350cc 1970

Lähetetty: 19 Heinä 2015, 23:16
Kirjoittaja messilikka
Melkeimpä olin ajossa mukana, oli niin hyvää kerrontaa...naurattikin

Tuli tuttuja tuntemuksia ajon aikana, mutta eikun eteenpäin....

Hieno suoritus! Hyvä Sinä!

-jaana-

Re: Rautaperseajo Jawa 350cc 1970

Lähetetty: 20 Heinä 2015, 05:23
Kirjoittaja Joe Dalton
Tossa on asenne ollu enempi ku kohillaan. Hieno stoori :D
Onnea ja uusia haasteita päin.

Re: Rautaperseajo Jawa 350cc 1970

Lähetetty: 20 Heinä 2015, 17:17
Kirjoittaja ishieta
Onnittelut. Tarina oli mukavaa luettavaa ja melkein alkoi varpaita myötätunnosta paleltamaan :D