Ensinmäinen IB ajoni... Ja skootterilla....
Lähetetty: 04 Elo 2015, 17:01
Olen seuraillut ja haaveillut jo pitkään näitä rautaperse -juttui. Viime kesänä kun tuli kuitenkin yli 15 tuhatta kilometriä ja siitä viitisentuhatta kaksipäällä Vespalla ihmeteltyä pitkin Suomen niemeä, niin olisi aika lähtee suorittamaan oma ajo. Varsinkin kun vilkaisin Ahterin tilastoja ja huomasin, että Vespat on rankasti aliedustettuina.
Noh, arkielämä vähän vastusti eikä sopivaa ajankohtaa löytynyt ennenkuin heinäkuun puolessa välissä. Ajatus oli heittää valmis reitti SS1000 Pohjoinen, että varmat kilometrit. Laskeskelin itselleni ylimääräiset takkauspisteet koska 9 litran tankkin takia "urkuauki" matkantekoa ei varmaan pääse kahtasataa kilometriä pidempään. Ajokkinahan minulla on Vespa GTS 300 SuperSport 2012.
Ennen lähtöä taas arkielämä vastusti ja meinasi vähän jännittää, että riittääkö lepäämiset koko vuorokaudelle. Mopon huoltokin jäi viimeiselle iltapäivälle. Lähtöajaksi olin valinnut ilta yhdeksän, että yö seikkaillaan ensiksi ja väsyneenä sitten päivän valossa ja lämmössä.
Hieman vaikeuksia päättä miten pakkaisin tavarat, kun matkaan eväiden, vaatteiden, sadekamppeiden lisäksi halusin varakanisterin menovedelle. En halunnut pakata bensaa ja eväitä tarakalle, koska matkan päällä verkkojen ja mustekalojen kanssa tuhraantuisi turhaa aikaa. En olisi halunnut ottaa sivulaukkujakaan mukaan, mutta sinne meni kanisteri, eväät ja sadeasu. Paperit ja vaihtovaatteet penkin alle varmasti kuivaan paikkaan.
Lopulta kuitenkin päästiin paikalliselle ABC:lle tekemään lähtöä. Pettymys oli kova kun henkilökunta ei tiennyt IB-jutuista ja jouduin selittämään pariin otteeseen mistä oikein on kyse. Aloitustodistus saatiin. Eiku tankkaamaan ja suukkohalit perheelle, jotka eivät edelleenkään olleeelleet aivan samaa meltä , et tämä reissu on järkevä...
Ensinmäinen pysähdys olikin jo suuniteltu sadankilometrin päähän, että välimatkat ei kasvaisi kahdensadan kilometrin pituisiksi. Pikainen tankkaus reilulla kuudella eurolla ja takaisin tien päälle. Nuorisoa oli perjantai illalla liikkeellä ja vielä muutama rekkakin. Eniten kiusaa teki itikat ja visiiri täyttyi näilläkin pysähdys väleillä häiritsevästi.
Iisalmi-Kajaani välillä vuorokausikin vaihtui ja maisemat alkoivat muuttumaan kotoisista maisemista. Väsymys ei painanut tässä vaiheessa vielä ollenkaan. Matka jatkuu sadan sadanviidenkymmen kilometrin stinteillä. IB -ajo tuntuu olevan vain yhtä loputonta tankkaamista kympillä tai vähemällä.
Kajaani-Suomussalmi-Kuusamo pätkällä mietiskelin, että kyllä on heinoa ajella yksikseen polveilevassa maastossa. Taisin heikkona hetkenä vähän päättääkkin, että yö ajeluita tulee lisääkin. Täällä tapahtui jännä juttu. Ensiksi tuli kolme-neljä vanhaa pakettiautoa vastaan täynnä ukkoja. Mäen laelle päästyäni, niitä alkoi tulemaan vastaa kymenittäin. Kaikki vanhoja ja täynnä ukkoja. Alkoi jo pelottamaankin että mikä invaasio täällä kello kaksi oikein on liikkeellä. Noh, seuraavana päivänä törmäsin taas pienempään pakuletkaan ja näin että kovin aasialaisen oloisia ukkojahan kabiini oli täynnä. Marjanpoimijoitahan ne oli. Tais olla vähä väsy kun aivot eivät tuon vertaa leikannut.
Kuusamossa tein isoimman tankkauksen koko matkalla, 7,1 litraa. Oranssi bensavalo loistaen oli tultu jo jonkin matkaa. Tankatessa tein hälyyttävän huomion, joka sitten määräsikin koko loppureissulle uuden suunnan. Takarenkaasta oli kuviota hävinnyt parisin milliä. Kuvioo viellä oli mutta paljon vähemmän kuin lähtiessä. Pikaisesti ynnäten olin ajanut noin kolmanneksen ja taka kumi alkoi oleen jo finaalissa, vaikka lähtiessä pintaa oli.
Näillä ajatuksilla lähdin edelleen jatkaan pohjoiseenpäin, ajatus oli käydä herättämässä appiukko mökiltään Rukan yläpuolelta. Lähenihän kello jo neljää, niin on senkin aika heräillä. Akrapovicin putki paukkuen mökin pihaan ja ovea rymyyttämällä kupposen kahvia sain. Olin alun perin ajatullut, että olisin voinut pikkuhetken torkahtaa siellä, mutta se nyt jäi väliin. Hetken istuttua ja rupateltua oli ihan virkeä olo, vaikka ennen Kuusamoa oli väsyttänyt rankasti.
Kemijärveltä vajaa seitsenmän litraa tankkiin. Siellä auringon noustessa ihastelin maisemia ja ajattelin, et tänne tulen uudestaa ajelemaan. Nokka sinnikkäästi kohti Pohjoista ja Sodankylää vaikka rengas huoletti. Edelleen vain mietiskelin, miten viihdyn noissa maisemissa ja siellä ajelusta. Pitää lähtee uudetaan vähän pidemmällä toimintasäteellä varustetulla ajokilla.
Sodankylässä taisin hieman sekoilla navin kanssa, mutta Neste löytyi ja tankki täyteen. Takarenkaassa oli enään juuri ja juuri kuviota näykyvissä ja oli selvää, että Inariin en sillä voi lähtee, vaan on tehtävä uusia suunitelmia. Kotiväkikin oli herännyt ja ne alkoivat internetin syövereistä etsiin mahdollista paikkaa saada lennossa uusi kumi Vespaan. Kello oli liian vähän, että kannattaisi Sodankylästä yrittää.
Lähdin ajalemaan varovaisesti länttä ja etelää kohti. Jossain välissä kotoa tuli puhelu, että Oulusta löytyy kahdesta paikkaa soppeli rengas, mutta heillä ei ole huoltohenkilöitä paikalla. Rakas vaimokkeeni oli sitten sopinut, että ei huoltomiehiä tarvita, vaan kyllä mä vaihdan ite jos vain rengas ja paikka löytyy. Pysyykö mopo kasassa ja mies hereillä kolmisen sataa kilometriä? Oli alkanut väsyttää ja nukkumatta jättäminen mökillä kostautuu. Pysähdyin P-paikalle kauniissa auringon paisteessa kävin makuulle asfaltille, pää Vespan jalkatasolle, että asento ei olisi liian mukava. Kello soimaan vartin päästä ja taju pois.
Tämä piristi kovasti. Voileipä naamaan ja takaisin tien päälle kohti renkaan vaihtoa. Reissun aikana minulla ei ollut tarkoitus varsinaisesti syödä kertaakaan, vaan olin varannut mukaan voileipiä, omenia, energia patukoita, energiajuomaa ja vettä. Jokaisella pysähdyksellä aina vähän evästä suuhun ja huikka pari juomaa. Tämä oli ainakin minulle oikein toimiva tankkaus menetelmä.
Kemistä kuusi litraa bensaa tankkiin ja viimeinen pätkä auringonpaisteessa kohti Oulua ja uutta rengasta. Täytyy myötää, että alkoi jo pelottamaan kumin kestävyys. Muistelin miltä tuntui toissakesänä, kun takakumi tyhjeni satasen nopeudesta. Silloinkin kumi loppui kesken kesken retken ( oli ihan oman moka! ). Ei ollut kovin kiva kokenus, vaikka hyvinhän se hanskassa pysyi.
Spare Wheel Oy:stä löytyi oikean kokoinen ja järkevän merkkinen rengas. Palvelu oli hyvää ja apua oli vaihtamisessa sen mitä tiskin takaa pystyttiin olemaan poissa. Suuri kiitos sinnepäin! Pirelli alkoi olemaan jo niin kantikas ja kuvioton, että en olisi sillä päässyt kotia saakka. Tähän hässäkkään paloin noin tunti ylimääräistä aikaa, se ei huolettanut pahemmin, koska suunitelmin mukaan aikaa piti olla pieniin vastoinkäymisiin. Keula kohti Kokkolaa.
Väsy painoin miestä ja Kalajoella taas torkkutauko. Siellä matkamiestä viihdytti Bimmer Partyn Bemerit poltttaen kumia, noh hyvät torkut oli. Matkan oli tarkoitus päättyä Kokkolaan, mutta koska renkaan takia oli Inari jäänyt käymättä, niin täytyy jatkaa. Olin hieman hahmotellut, että Vaasassa jos kävis edestakaisin niin voisi riittää. Päätin ajaa hieman Vaasan alapuolelle Maalahden Pappa Dagikselle, eli Nesteelle tankkaamaan. Tähän saakka oli kelit ollut kohdillaan, mutta Kokkolan tankkauksen jälkeen taivas alkoi raottumaan. Maantien laidassa sadekamat niskaan. Vesi vähän piristi matkantekoa. Tosin kilometrien riittävyys huoletti.
Noh, Märkänä ja väsyneenä takas Kokkolaan, lopputankkaus ja puumerkit papereihin ABC:ltä. Kumma juttu kun olin syönyt, saunonut ja otimpa pari oluttakin, niin ei enään väsyttänyt ollenkaan.
JES! tulipa ajattua rautaperse alle kolmesatasella skootterilla kesäloman päättymisen kunniaksi...
Noh, arkielämä vähän vastusti eikä sopivaa ajankohtaa löytynyt ennenkuin heinäkuun puolessa välissä. Ajatus oli heittää valmis reitti SS1000 Pohjoinen, että varmat kilometrit. Laskeskelin itselleni ylimääräiset takkauspisteet koska 9 litran tankkin takia "urkuauki" matkantekoa ei varmaan pääse kahtasataa kilometriä pidempään. Ajokkinahan minulla on Vespa GTS 300 SuperSport 2012.
Ennen lähtöä taas arkielämä vastusti ja meinasi vähän jännittää, että riittääkö lepäämiset koko vuorokaudelle. Mopon huoltokin jäi viimeiselle iltapäivälle. Lähtöajaksi olin valinnut ilta yhdeksän, että yö seikkaillaan ensiksi ja väsyneenä sitten päivän valossa ja lämmössä.
Hieman vaikeuksia päättä miten pakkaisin tavarat, kun matkaan eväiden, vaatteiden, sadekamppeiden lisäksi halusin varakanisterin menovedelle. En halunnut pakata bensaa ja eväitä tarakalle, koska matkan päällä verkkojen ja mustekalojen kanssa tuhraantuisi turhaa aikaa. En olisi halunnut ottaa sivulaukkujakaan mukaan, mutta sinne meni kanisteri, eväät ja sadeasu. Paperit ja vaihtovaatteet penkin alle varmasti kuivaan paikkaan.
Lopulta kuitenkin päästiin paikalliselle ABC:lle tekemään lähtöä. Pettymys oli kova kun henkilökunta ei tiennyt IB-jutuista ja jouduin selittämään pariin otteeseen mistä oikein on kyse. Aloitustodistus saatiin. Eiku tankkaamaan ja suukkohalit perheelle, jotka eivät edelleenkään olleeelleet aivan samaa meltä , et tämä reissu on järkevä...
Ensinmäinen pysähdys olikin jo suuniteltu sadankilometrin päähän, että välimatkat ei kasvaisi kahdensadan kilometrin pituisiksi. Pikainen tankkaus reilulla kuudella eurolla ja takaisin tien päälle. Nuorisoa oli perjantai illalla liikkeellä ja vielä muutama rekkakin. Eniten kiusaa teki itikat ja visiiri täyttyi näilläkin pysähdys väleillä häiritsevästi.
Iisalmi-Kajaani välillä vuorokausikin vaihtui ja maisemat alkoivat muuttumaan kotoisista maisemista. Väsymys ei painanut tässä vaiheessa vielä ollenkaan. Matka jatkuu sadan sadanviidenkymmen kilometrin stinteillä. IB -ajo tuntuu olevan vain yhtä loputonta tankkaamista kympillä tai vähemällä.
Kajaani-Suomussalmi-Kuusamo pätkällä mietiskelin, että kyllä on heinoa ajella yksikseen polveilevassa maastossa. Taisin heikkona hetkenä vähän päättääkkin, että yö ajeluita tulee lisääkin. Täällä tapahtui jännä juttu. Ensiksi tuli kolme-neljä vanhaa pakettiautoa vastaan täynnä ukkoja. Mäen laelle päästyäni, niitä alkoi tulemaan vastaa kymenittäin. Kaikki vanhoja ja täynnä ukkoja. Alkoi jo pelottamaankin että mikä invaasio täällä kello kaksi oikein on liikkeellä. Noh, seuraavana päivänä törmäsin taas pienempään pakuletkaan ja näin että kovin aasialaisen oloisia ukkojahan kabiini oli täynnä. Marjanpoimijoitahan ne oli. Tais olla vähä väsy kun aivot eivät tuon vertaa leikannut.
Kuusamossa tein isoimman tankkauksen koko matkalla, 7,1 litraa. Oranssi bensavalo loistaen oli tultu jo jonkin matkaa. Tankatessa tein hälyyttävän huomion, joka sitten määräsikin koko loppureissulle uuden suunnan. Takarenkaasta oli kuviota hävinnyt parisin milliä. Kuvioo viellä oli mutta paljon vähemmän kuin lähtiessä. Pikaisesti ynnäten olin ajanut noin kolmanneksen ja taka kumi alkoi oleen jo finaalissa, vaikka lähtiessä pintaa oli.
Näillä ajatuksilla lähdin edelleen jatkaan pohjoiseenpäin, ajatus oli käydä herättämässä appiukko mökiltään Rukan yläpuolelta. Lähenihän kello jo neljää, niin on senkin aika heräillä. Akrapovicin putki paukkuen mökin pihaan ja ovea rymyyttämällä kupposen kahvia sain. Olin alun perin ajatullut, että olisin voinut pikkuhetken torkahtaa siellä, mutta se nyt jäi väliin. Hetken istuttua ja rupateltua oli ihan virkeä olo, vaikka ennen Kuusamoa oli väsyttänyt rankasti.
Kemijärveltä vajaa seitsenmän litraa tankkiin. Siellä auringon noustessa ihastelin maisemia ja ajattelin, et tänne tulen uudestaa ajelemaan. Nokka sinnikkäästi kohti Pohjoista ja Sodankylää vaikka rengas huoletti. Edelleen vain mietiskelin, miten viihdyn noissa maisemissa ja siellä ajelusta. Pitää lähtee uudetaan vähän pidemmällä toimintasäteellä varustetulla ajokilla.
Sodankylässä taisin hieman sekoilla navin kanssa, mutta Neste löytyi ja tankki täyteen. Takarenkaassa oli enään juuri ja juuri kuviota näykyvissä ja oli selvää, että Inariin en sillä voi lähtee, vaan on tehtävä uusia suunitelmia. Kotiväkikin oli herännyt ja ne alkoivat internetin syövereistä etsiin mahdollista paikkaa saada lennossa uusi kumi Vespaan. Kello oli liian vähän, että kannattaisi Sodankylästä yrittää.
Lähdin ajalemaan varovaisesti länttä ja etelää kohti. Jossain välissä kotoa tuli puhelu, että Oulusta löytyy kahdesta paikkaa soppeli rengas, mutta heillä ei ole huoltohenkilöitä paikalla. Rakas vaimokkeeni oli sitten sopinut, että ei huoltomiehiä tarvita, vaan kyllä mä vaihdan ite jos vain rengas ja paikka löytyy. Pysyykö mopo kasassa ja mies hereillä kolmisen sataa kilometriä? Oli alkanut väsyttää ja nukkumatta jättäminen mökillä kostautuu. Pysähdyin P-paikalle kauniissa auringon paisteessa kävin makuulle asfaltille, pää Vespan jalkatasolle, että asento ei olisi liian mukava. Kello soimaan vartin päästä ja taju pois.
Tämä piristi kovasti. Voileipä naamaan ja takaisin tien päälle kohti renkaan vaihtoa. Reissun aikana minulla ei ollut tarkoitus varsinaisesti syödä kertaakaan, vaan olin varannut mukaan voileipiä, omenia, energia patukoita, energiajuomaa ja vettä. Jokaisella pysähdyksellä aina vähän evästä suuhun ja huikka pari juomaa. Tämä oli ainakin minulle oikein toimiva tankkaus menetelmä.
Kemistä kuusi litraa bensaa tankkiin ja viimeinen pätkä auringonpaisteessa kohti Oulua ja uutta rengasta. Täytyy myötää, että alkoi jo pelottamaan kumin kestävyys. Muistelin miltä tuntui toissakesänä, kun takakumi tyhjeni satasen nopeudesta. Silloinkin kumi loppui kesken kesken retken ( oli ihan oman moka! ). Ei ollut kovin kiva kokenus, vaikka hyvinhän se hanskassa pysyi.
Spare Wheel Oy:stä löytyi oikean kokoinen ja järkevän merkkinen rengas. Palvelu oli hyvää ja apua oli vaihtamisessa sen mitä tiskin takaa pystyttiin olemaan poissa. Suuri kiitos sinnepäin! Pirelli alkoi olemaan jo niin kantikas ja kuvioton, että en olisi sillä päässyt kotia saakka. Tähän hässäkkään paloin noin tunti ylimääräistä aikaa, se ei huolettanut pahemmin, koska suunitelmin mukaan aikaa piti olla pieniin vastoinkäymisiin. Keula kohti Kokkolaa.
Väsy painoin miestä ja Kalajoella taas torkkutauko. Siellä matkamiestä viihdytti Bimmer Partyn Bemerit poltttaen kumia, noh hyvät torkut oli. Matkan oli tarkoitus päättyä Kokkolaan, mutta koska renkaan takia oli Inari jäänyt käymättä, niin täytyy jatkaa. Olin hieman hahmotellut, että Vaasassa jos kävis edestakaisin niin voisi riittää. Päätin ajaa hieman Vaasan alapuolelle Maalahden Pappa Dagikselle, eli Nesteelle tankkaamaan. Tähän saakka oli kelit ollut kohdillaan, mutta Kokkolan tankkauksen jälkeen taivas alkoi raottumaan. Maantien laidassa sadekamat niskaan. Vesi vähän piristi matkantekoa. Tosin kilometrien riittävyys huoletti.
Noh, Märkänä ja väsyneenä takas Kokkolaan, lopputankkaus ja puumerkit papereihin ABC:ltä. Kumma juttu kun olin syönyt, saunonut ja otimpa pari oluttakin, niin ei enään väsyttänyt ollenkaan.
JES! tulipa ajattua rautaperse alle kolmesatasella skootterilla kesäloman päättymisen kunniaksi...
