La 2.6.2018
Ajovuorokausi: 18
Uliastai-Tosontsengel-Tsetserleg 543 km.
Arkhangai.
Yhteensä 6965 km.
Aamupalan jälkeen klo 09.30 jälleen tien päälle. Mongoliassa kerätään tiemaksuja tietyiltä tieosuuksilta. Tänään maksut olivat Uliastaista ulos mennessä ja Tsetserlegiin sisään ajettaessa. Moottoripyöriltä maksu on 500 MNT (0,18 €). Ei siis kovinkaan kallista. Mielelläni tuon verran maksan mikäli sillä saadaan kehitettyä Mongolian tieverkostoa. Saimme maksuistamme asiaan kuuluvat lipukkeetkin. Tällä hetkellähän tilanne Mongolissa on sellainen että tieverkon pituus on noin 50 000 km josta vain noin 20 % on päällystettyä.
Kaupungilla nähtiin parikin poliisiautoa joista toinen oli Toyota Prius hybridi ja toinen joku Hyundain malli. Kaupungin jälkeen aluksi noin 30 kilometriä "pyykkilautaa" ja sitten toiset 30 kilometriä suht hyvä kuntoista (Pl. pari kivikkoisempaa kohtaa) hienoa vuoristotietä. Tällä osuudella oli kuin olisi Pamirilla ajannut. Lähtiessä lämpötila oli +10 C ja aurinko paistoi mutta vuoren päällä, tien korkeimmassa kohdin (2507 metriä) lämpötila oli laskenut +neljän asteen lukemaan. Tien vieressä oli reilusti lunta. Vuorelta laskeuduttuamme alkoi tasanko-osuus, jossa ajoittain pehmeätä hiekkaa sekä yksi joenylitys kuivunutta uomaa pitkin. Eilinen vesisade oli tehnyt tehtävänsä ja pölyä ei ollut läheskään niin paljon kuin edellisinä ajovuorokausina. Tänään ei meikäläiselle kuperkeikkoja. Erityisen haastavia ovat sellaiset kohdat joissa pehmeän hiekan jatkeeksi on jokin kivikko tai erittäin kuoppainen kohta. Koita siinä sitten pitää vauhtia yllä, kun lopussa pitäisi tiukasti jarruttaa pehmeällä hiekalla.
Yhtä äkkiä tasanko-osuudella alkaa asfaltoitu tie keskellä ei mitään. Ei muuta kuin ns. "luistit kaakkoon" ja noin 60 kilometriä sitä herkkua riitti. Loput kymmenet kilometrit ennen Tosontsengeliä oli vuoronperään tasankkoa ja hiekkaosuutta, no oli siinä yksi lyhyt osuus kunnon soratietäkin. Saavuimme kaupunkiin siinä puolenpäivän aikoihin ja totesimme että voisimme saman tein jatkaa vielä Tsetserlegiin asti. Tosontsengel-Tariat väli (200 km) on erityisen hieno. Lähes kokoajan hienoa mutkaista hyvää asfalttitietä ja maisemat: On vuoria (Tarvagatai), järviä, tasankoja, Kanjoni, vihreää sekä karua maastoa. Tällä osuudella on ikään kuin koko Mongolia pienoiskoossa.
Tosontsengel-Tsetserleg väli (335 km) on lähes tulkoon kokonaan asfaltoitu. Välissä oli neljä lyhyehköä soraosuutta. Tariatissa tankattiin ja syötin sopat ja juotiin kahvit. Eläimiä nähtiin jos jonkin näköisiä mm. ajettiin hevoslauman perässä ja lammas- sekä lehmälaumoja ohitettiin vähän siellä sun täällä. Sitten eräässä nousussa näin että tienlaitaan oli pysäköity joku lava-auto ja Toyota Corolla (Ilman Poliisin tunnuksia), no lähes tulkoon kohdalla huomasin että paikalliset konstaapelithän siellä meille viittoilivat. Sata metriä ajettiin ohitse ja tehtiin U-käännös ja palattiin poliisien kohdalle. Passi ja rekisteriote katsottiin ajokorttia ei tarvinnut näyttää, eikä nopeudestakaan ollut niin noko nuukaa (106 km/h oli GPS:ssä) sen sijaan lava-auton "ukkeli" suoritti jonkun sortin renkaiden desinfioinnin, siis sellaisen joka rajallakin olisi pitännyt tehdä. En tiedä mitä hyötyä niistä oli mutta 1000 MNT (0,36 €) se kustansi per pyörä. Nyt on ainakin proopuskaa näyttää että tehty on. Sen jälkeen sitten otettiin poliisin kanssa yhteiskuva ja kuva jossa hän sai istua moponi päällä. Kyllä, meissä kaikissa asuu pieni Gessumies
Näiden päivien aikana olemme törmänneet siihen että "ystävämme/vihollisemme" muovipullo löytyy ojasta kuin ojasta. Ei mene meikäläiseen jakeluun miksi pitää roskasta luontoa. Varsinkin kylien reunamilla on vaikka mitä törkyä. Lisäksi maastossa on kasoja joissa on lasisia, tyhjiä vodkapulloja kun paimentolaiset siinä työn ohessa ottavat hiukan neste täydennystä. Alkoholismi on melkoinen ongelma Mongoliassakin, todennäköisesti tilanne on pahempi kuin Suomessa konsanaan.
Liikenteestä sen verran että liikenneympyrät kaupungeissa toimivat niin että ympyrässä ajavan tulee väistää ympyrään saapuvia, tämä taas aiheuttaa ruuhka-aikoina ongelmia koska jonojen hännät tukkivat ympyrän eri liittymät. Lisäksi Mongolialaiset tykkäävät ajaa melko keskellä ajorataa ts. vasemman puolen renkaat lähes keskiviivoituksella. Moottoripyörillä kuljettajilla on yleensä päässä joku työmaakypärä tms. matkustajilla ilmeisesti ei ole niin väliä ja niitä matkustajiakin on välillä kaksi, jopa kolmekin
Lopun perin päästiin perille Tsetserlegiin ja majoittauduimme erään Australialaisen ylläpitämään Fairfield guesthouseen. Huoneen hinta oli 90 000 MNT (32,07 €) sisältä aamupalan. Pyörät saatiin mukavasti parkkiin aidatulle sisäpihalle. Mikäli pysäköinti järjestelyt eivät ole riittävän hyvät, niin joudumme aina yöksi varmuuden vuoksi irroittamaan Ortliebin säkit sivulaukkujen päältä. Tämä paikka on Eurooppalaisten turistien suosima. Tällä hetkellä meidän lisäksemme majoittuneena on pari norjalaista vanhempaa herrasmiestä. Tässä majapaikassa kaikki asiat on selitetty sekä Mongoliaksi että englanniksi.
PS. Pikkupojat huutavat vähän joka kylässä: "Hello! tai Hai!" ja sitten ihmetellään mopoja...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tsetserleg
-Harri.mopomies-
Ja lopunperin päästiin raja-asemalta huima neljän kilometrin matka hotelliin majoittumaan, kun gostinitsa oli jo valmiiksi täynnä. Huoneen hinta 2600 RUB (41,93 €), sisältäen autotallipaikat mopoille. Sitten vielä käytiin pirssillä ravintolassa joka oli rakennettu ison jurtan sisälle. Mukava paikka ja hyvä ruoka. Sitten pirssillä takaisin. Kyydin hinta hulppeat 120 RUB (1,94 € )per sivu. Matkalla ostin vielä pari pullollista Krusoviceä a 85 kopeekkaa (1,37 €) per pullo ja nyt nautin niitä samalla kun rustaan tätä stooria. Ja rockn roll, nyt on oikeat proopuskat ja leimoja niin maan perkeleesti
vesi oli aivan h...tin kylmää, eli + kahdeksan asteista. eikä se nouse edes keskikesällä koskaan yli viidentoista asteen. kuvakin löytyy todistusaineistoksi. toden totta sellainen baikalin työväen uimaseura ry on jopa olemassa. tästä onkin sitten hyvä jatkaa iltaa pienen lämmikkeen merkeissä