Kevään ensimmäinen työmatka

Täällä voit kertoilla matkakokemuksiasi. Pidemmät ja etenkin kuvalliset tarinat pyydetään edelleen muokkaamaan webbisivuiksi, jolloin ne voidaan koota webbisivujen tarinalinkkisivulle.
Timo Räisänen
Jaloteräskankku
Viestit: 4105
Liittynyt: 07 Maalis 2009, 22:34
Kerho: IBAF
Paikkakunta: Vantaa

Kevään ensimmäinen työmatka

Viesti Kirjoittaja Timo Räisänen »

Tässä sitten varoittava tarina kauden ensimmäisestä työmatkasta. Tuskin tästä kukaan mitään oppii tai ainakaan minä en ole mitään lukemalla oppinut enkä juuri muutenkaan kuten tarinasta käy ilmi, mutta jospa joku saa jotain iloa tai edes vahingoniloa :twisted:
Suhtaudun turvalliseen liikkumiseen vakavalla mielellä pyrkien pitämään pyörän tiptop kunnossa ja välttämään tyhmät riskit. Tänä ajokautena ajattelin toteuttaa ajatusta viemällä pyörän heti ensimmäiseksi pajalle päivitykseen, uudet jarrulevy, jarrupalat, iskarit, lisävalot, renkaat ihan vaan sen tähden että tiedossa on vaativa reissu. Aamulla kun katsoin mittaria totesin että aurinko paistaa mutta pakkasta reilut kolme astetta. Onneksi voin lykätä lähtöä kunnes keli on lämmennyt reilusti plussan puolelle. Kymmenen aikaan mittari on jo selkeesti plussalla ja lähden kohti pajaa hakemaan pyörää. Bussimatkalle otan mukaan eilen tulleen S-moto lehden. Siitä tavaan puheenjohtajan palstaa missä Juha kertoo kaverista, joka innosta hihkuen soitti ottaneensa pyörän liikenteeseen ja pian sen jälkeen vetäneensä lipat, pyörä ja kuski kyljelleen. Mietin että olispa paska tuuri vetää lipat ensi reissulla ja pyörä korjaamolla epämääräisen ajan. Onneksi mulle Ei Koskaan ole käynyt noin. Oho meinas mennä pysäkki ohi ja hyppään innosta hihkuen ulos bussista hakemaan pyörää.
Kyllä nyt kelpaa, kelluvat piparkakkulevyt ja uudet sintteripalat, investoin mielelläni viissataa euroa että jarrut on viimeisenpäälle. Uusi etukumi, asfaltti EXP, jotta Saukkion Ramin mainitsema valojen värinä enää haittais autobahn nopeuksilla. Öhlinsit perustelin itselleni samoilla verukkeella vaikka ne voi ymmärtää myös 40cm jatkeeksi itsetuntoon. Lisävalot yöajoa helpottamaan ettei tuntuisi samalta kuin viime syksynä Vehmaalle ajaessa. Pimeässä illassa mutkatiellä tuntui kuin ajaisi kaarteissa ilman valoja. Nyt on investoitu niin paljon turvallisuuteen ettei mitään voi sattua.

Pajan pihalta lähtiessä muistelin lukemaani että nyt pitää ottaa jarrutukset tosi iisisti ensimmäiset sata kilsaa että jarrut ja renkaan saa toiminaan normaalisti.
Ja voi pojat, Jarrut toimii kuin unelma, tärinä on taakse jäänyttä elämää, Öhlins nielee routapatit kuin untuvatyyny. Reitti töihin on tuttu, tunnen joka mutkan ja liikennevalon kuin omat taskuni niin kuin tämän kohdan missä autolla pitää polkaista kaasua oikein reilusti että ehtii seuraaviin valoihin vihreän palaessa. Pyörällä tämäkin on pelkää juhlaa ei tarvitse revittää kyllä Gessu lähtee.. Muistan ajatelleeni ennen oikealle kääntymistä että jarrutus suoralla ja mutka tasakaasulla että kaarteessa ajolinja ja vauhti pysyy vakiona. Tuskin sain pyörän lähtemään kaarteeseen kun etukumi alkoi auraamaan ja samantien oli pyörä ja kuski oikealla kyljellä poikittain. Irrotan otteen pyörästä etten jää alle puristuksiin (=tipun kyydistä) ja pyörä jatkaa kuin hidastetussa filmissä tangentin suuntaan osuen keskikorokkeeseen mistä ottaa kimmokkeen ja jatkaa vaihde päällä kyntämistä oikealla kyljellään bokserin sylinteri auranteränä pitkin asfalttia. Minä nousen jaloilleni ja lähden pyörän perään juoksemaan. Gessu pyöräyttää perän meno suuntaan kun sylinteri tapaa pehmeää maata pientareella ja minä saan pyörän kiinni ja sammutan koneen.
Mitä HITTOA ajattelen, mitä tapahtui :o
Jälkeen päin tilanne tuntuu selvältä. Mutka oli talven jäljiltä kunnolla ajourilla, tien pinnassa pölyä ja hienoa hiekkaa, keli oli kylmä ja alla uusi rengas. Kiihdytys varmaan nosti vauhdin kovemmaksi kuin kertaankaan neljään kuukauteen ennen kyseistä kohtaa ja vaikka jarrutus tapahtui suoralla ja vauhti laski turvallisen tuntuisesti sitä oli liikaa ko. tilanteeseen. Kun pyörä ei varmaan mennyt ajouran keskellä vaan jotenkin sen yli leikaten pidon kadottaen ja Shit happen.

Pyörä selvisi kyntöhommista vaurioitta onhan se Bayerilainen Maatalous Wekotin. Muutama naarmu lisää vain Gessun katu-uskottavuutta. Kuskin puvun suojavarustus toimi kuten piti, polven kevlar pinnoite ei edes kulunut puhki, on kova. Kyynärpäästä takki on rispaantunut puhki mutta kuski vaatteen sisällä on muuten ehjä mitä nyt kolhu itsetunnossa. Minulle ei koskaan ole tapahtunut mitään ja taas sattui. Joka kesä on lipat vedetty vuodesta -82 asti ja toivottavasti -09 lippa oli tässä. Jokohan alkais jotain oppimaan :idea:
Jäähdyttelevä Patarautahanuri
Juha Helin
RST-ahteri
Viestit: 565
Liittynyt: 07 Maalis 2009, 23:45
Paikkakunta: Loimaa
Viesti:

Re: Kevään ensimmäinen työmatka

Viesti Kirjoittaja Juha Helin »

Tekevälle sattuu. Pienillä vaurioilla pääsit, toisilla on tuossa kohtaa jo sylinterit lohjenneet ja tai tuurilla pyörä valunut rekan alle. Mutta niinkuin totesit, rispekti ja katu-uskottavuus senkun lisääntyy. Itse ei ole nyt tullut muutamaan kauteen kontattua (koputtaa puuta), mutta aiemmin on mm. tehty kunnon entree tanssipaikan sorapihalle ja jarruhaka auki täysillä T-risteykseen.
Sami Kalmi
Valurautahanuri
Viestit: 120
Liittynyt: 08 Maalis 2009, 22:34
Kerho: IBA Finland
Paikkakunta: Heinola

Re: Kevään ensimmäinen työmatka

Viesti Kirjoittaja Sami Kalmi »

Auts... No onneks sun itsetuntos on sitä luokkaa että siinä ei ihan pikku kolhut näy... Onneks ei sen kehnommin käynny. Ehkä sitä hyvää tuuria on nyt kuitenkin ton jälkeen käytetty sen verran, että voisin olettaa sun tapauksessa Lottoamisen olevan vähään aikaan silkkaa rahan haaskuuta...
-Sami-
Mukava ajokoordinaattori SS1000/SS1600K
sami.kalmi@ibafinland.fi
Vastaa Viestiin