Ajoja euroopassa

[Timo Räsänen]

BB2500(GOLD yritys)

Lauantaina ajaessani Tukholmaan menevään lauttaan, oli edellisen viikonlopun SS2000FINLAND:n jäljiltä vielä vasemman käden sormia osittain tunnottomana, mutta en uskonut sen olevan kovin vakavaa vaan mielessä pyöri seuraavana aamuna alkava koitos ajaa toinen lyhyemmistä gold ajoista. En ollut saanut aiempaa lauttaa Tukholmaan niin että olisin päässyt starttaamaan heti aamusta, vaan piti tyytyä tähän, mikä saapuisi Tukholmaaan vasta 9:30 paikallista aikaa.

Yö laivalla oli pitkä ja sain nukutta kunnon yöunet. Aamulla otin laivan respasta lähtökuittaukset ja suuntasin Kontrollvägenin huoltsikalle. Tästä se kova ajo sitten alkaisi.. no eipä alkanut vielä, kun satamassa ähräsivät melkein puolituntia ylimääräista ennen kuin päästivät ulos. Seuraava pikku pulma tuli kun Tomtom navigaattorin näytöltä ei saanut liikenneympyrän ulostulosta selvää ja ajoin omakotitalo-alueelle eikä navi kertonut että tarvitaan uukkari vaan ajatti pikkuteitä lenkin että päästiin takaisin oikealle tielle. Sama tapahtui vielä uudestaan mutta kun kohdalla oli huoltoasema niin otin siitä lähtötankkauskuitin ja painoin motarille.

Edessä oli siis n. 2600 km asfalttia ja aikaa 24 tuntia. Navi näytti heti alusta että olisin melkein 2 tuntia aikataulua jäljessä, mutta oletin sen tasaantuvan kunhan pääsisin Saksan baanoille. Olin laivalla saanut sääennusteen matkalle ja piti olla poutaa Sveitsiin asti, mutta jo Jönköpingin jälkeen vedin sadehaalarin päälle ja vettä tulikin sitten harvakseltaan melkein koko loppumatkan ajan. Pikkusade ei haitannut ajoa, mutta pian eteläruotsissa matkanteko tyssäsi kun molemmat kaistat tukossa ja nopeus kävelyvauhtia ja välillä pysähdellen. Goldiajo mielessä aloin tunkemaan kaistapäänä välillä kaistojen välissä ja välillä keskikaiteen vieressä mistä vain pääsi etenemään. Kerran piti peilitkin vääntää takavinkkeliin että sain tarvittavan 5 cm kavennettua ajokkia että mahduin kahden rekan välistä. Jonoa oli n 15-20 km ja syyksi paljastui että tie oli poikki ja liikenne koko E6:n liikenne oli ohjattu ohitustielle yksikaistaiseen ramppiin, minkä päässä oli stop-merkki!! Tämä oli eitoivottu viive ja näytti kulta jäävän haaveeksi, mutta periksi kun ei anneta, niin tauot minimistä olemattomiin ja maksimi etenemämoodi päälle. Yleensä minulla polvet tulevat kipeiksi tällä mopottimella joskus ajovuorokauden loppupuolella, mutta nyt vielä Ruotsin puolella piti aloittaa jalkojen ojennusharjoitukset.

Siitä matka jatkui Hannoveriin asti sormien puutumista ja polvien särkyä lukuunottamatta hyvin, kunnes sielläkin oli tie poikki Berliinin suuntaan, enkä älynnyt seurata kiertotietä, vaan tuli 10 km ylimääräinen lenkki. Seuraava ongelma tuli vastaan kun huoltoasema, minkä olin huolimattomasti etsinyt ajosuunnitelmaan, ei ollutkaan auki, eikä siellä mitään automaattia ollut. Taas kului kallista aikaa ennen kuin sain tankattua, mutta nyt alkoi olla mukavasti vapaita rajoituksia ja paahdoin eteenpäin sadepuku lepattaen ja sainkin menetettyä aikaa kiinni ja ennen Berliniä olin saanut melkein kiinni Ruotsissa menetetyn ajan, mutta edelleen melkein 2 tuntia jäljessä - navigaattorin mukaan.

Berliinin jälkeen piti sitten ottaa kiinni se puuttuva 2 h, mutta Suzukin bensansyötön ollessa edelleen korjaamatta mopolla ei päässyt yskimättä kuin 180 kmh. Tästä stintistä tulikin sitten lyhyt,, vain hieman yli 1 tunti, tankillinen bensaa ja vain 160 km matkaa! Kovahko nopeus, lepattava sadepuku ja kovat kiihdytykset muun liikenteen takia imivät bensaa niin paljon että lyhyen tankkausvälin vuoksi en tainnut saada aikaa juurikaan kiinni. Himmasin vähän nopeutta toivoin tasaisemman ajon ja siten pidempien stinttien auttavan ajan kiinni otossa ja toivoin edelleen hartaasti navigaattorin olevan väärässä.

Münchenin jälkeen alkoi maanantain aamuliikenne vilkastua ja oli pakko todeta että kulta jäi tälläkertaa haaveeksi. Molemmat kaistat olivat täynnä autoja, nopeus laski ja ilmeisesti kova ajorytmi vei kuskistakin parhaimman terän ja oli parasta poiketa parkkipaikalle otamaan tirsat IBA-Motellissa. Heräilin välillä vaihtamaan vasemman käden asentoa koska sen puutuminen tuntui vaan pahenevan. Kun unien jälkeen availin silmiä 'kuola poskella', ei viereen parkkeerannut vanhempi pariskunta ilmeistä päätellen olleet ennen nähneet mopon päällä kypäräpäässä nukkuvaa motoristia..
Mutta nyt oli pelastettava se mikä pelastettavissa oli, eli B-suunnitelman mukaan tästä piti tulla BB2500k. Kiirettä ei siis enää ollut mutta ajettava oli loppuun asti.

Muutin reittisuunnitelmaa ja annoin navin etsiä reitin Geneveen, mikä ei sisältäisi maksullisia teitä, eli kiertäisin kaikki Sveitsin motarin - hyvä niin, nimittäin reitti vei Saksasta Ranskanpuolelle ja pääsin näkemään törkeän upeita pieniä Ranskalaiskyliä ja ajelemaan todella upeita mutkapätkiä vuorilla ja laaksoissa. Vielä matkaan mahtui pieni harmi kun ennen Juravuorta oli tie poikki eikä navigaattori löytänyt vahtoehtoista reittiä ollenkaan. Soitto veljelle Geneveen joka neuvoi omalta kartalta toisen reitin mille pääsi pari kilometriä aiemmasta risteyksestä. Typerä Tomtom ei osannut etsiä uutta reittiä jo ajetulta tieosuudelta..

Juravuoren rinteet antoivat sitten parastaan mutkateiden suhteen, tosin tasainen tiekin olisi kelvannut kun takajarrupalat ja etukumi alkoivat olla lopussa. Perille kuitenkin pääsin ja viimeisen osuuden maisemat olivat kyllä niin upeita ettei menetetty kulta enää harmittanut. Syy tälle epäonnistumiselle oli huonosti tehty matkasuunnitelma. Siitä puuttui täsmälliset tankkaus pisteet ja lisäksi maanatai aamu ei ole oikea aika ajaa gold ajoja, oli ne Saksan baanoja tai ei. Lisäksi molemmat ranteet, kaasukäsi ja ennen kaikkea polvet olivat sitämieltä että kyykkypyörä EI ole matkapyörä.

[Timo Räsänen]

SS1600K

Genevessä lepäilin maanantaista keskiviikkoiltapäivään asti, huolsin pyörää ja keskiviiko iltapäivällä otin suunnaksi Barceloonan ja sieltä Pariisiin. Vaimo muksujen kanssa oli tulossa torstai iltana lentäen ja tarkoitus oli viettää Pariisissa ja Disney Landissa pitkä viikonloppu. Sormissa oli edelleen tunnottomuutta kun otin viiden aikoihin iltapäivällä lähtötankkauksen Sveitsin puolelta, mutta oikea suunta ei meinannut löytyä kun nuukana pyrkiessäni välttämään Sveitsin motarit (ja 35 €:n vuosimaksun) vaan yritin ajaa Ranskan puolella. Pienen arpomisen jälkeen pääsinkin oikeaan suuntaan, mutta jälleen kerran tie poikki ja tällä kertaa ajoin ilmansuuntien mukaan navigoiden oikeaan suuntaan ja pyrkimään motarille seuraavasta rampista. No sitä ei sitten koskaan tullutkaan, vaan pitkän matkaa pikkuteitä seurattua oli pakko kääntyä takaisin koska motari meni vuoren läpi tunnelissa, eikä niitä mäkiä mopolla ylitetty..

Ranskan maksulliset motarit olivat hyväkuntoisia eikä missään ollut ruuhkaa. Iltahämärissä haistoin meri-ilman ja kohta näinkin välimeren, mutten jäänyt sinne varpaita liottamaan vaan lisää hanaa ja parasta ajoa Espanjaan ja Barceloonaan tankille. Täälläppäin maailmaa on näemmä tapana että yöllä bensat maksetaan ensin ja sitten tankataan. Samalla suunnalla ihmiset ei myöskään puhu englantia (eevätkä ies savvoo) mutta bensaa sentään aina sai. Espanjasta ja eteläranskasta ei jäänyt paljon muuta mieleen kuin että sikalat haisee paskalle tuollakin ja se että polvien ja kaasukäden kipu vei ajosta nautinnon. Oikeastaan tämä ajovuorokausi oli kaikkiaan aika epämiellyttävä kokemus. Liikaa kilometrejä liian lyhyessä ajassa ja ennenkaikkea vääränlaisella kalustolla.

Aamuun mennessä oli taas aika kohentaa ajoturvallisuutta ja ottaa pienet unet IBA-motellissa. Pienen pyörimisen jälkeen löytyi rauhallinen paikka mutta liian myöhään havaitsin vieressä olevan koiratarhan ja ne tietysti mopoilijaa haukkumaan. En jaksanut siirtyä vaan pidin tulpat korvissa kypärän päässä ja annoin niiden haukkua. Puolisentuntia ehdin nukkua kun puutuneet sormet ja koirien jatkuva haukkuminen estivät nukkumisen joten matka jatkukoon.

Pikkuhiljaa alkoi tihkusade ja tien noustessa yli kilometrin korkeuteen pilvien ja sumun sekaan, ei visiiristä enää nähnyt läpi vaan silmiä siristelle etenin pikkuhiljaa samalla särkeviä polvia ja käsiä jumpaten.

Jossakin vaiheessa väsyneenä, täynnä redbullia ja kivusta irvistellen saavuin Pariisiin, missä liikenne olikin sitten jotain ihan muuta kuin idyllisissä pikkukylissä olin nähnyt. Kaupungin sisäiset tiet ovat monikaistaisia motareita missä ajetaan ihan päättömänä. Täyttä kaahausta koko liikenne, mikä kyllä sinänsä sopii minulle, mutta ajorytmiin totuttelin varovasti - olihan takana jo pitkä ja väsyttävä ajorupeama. Kaiken kukkuraksi navigaattori sammui, käynnistyi kerran ja pimeni kokonaan. Tankkilaukun karttataskussa oli kuitenkin nuotit Pariisin lävistykseen, mutta ei mennyt kovinkaan monta risteystä kun putosin nuoteilta puutteellisten tiemerkintöjen vuoksi. (Tien viitoissa ei aina lue tien numeroa, tai on A-numero muttei E-numeroa ja mulla oli tietysti vain E-numerot paperilla) Pyörin siellä sitten jonkin aikaa ja yritin muistella Pariisin karttakuvaa ja kaupunginosaa missä hotelli sijaitsi ja auringosta katsoin ilmansuuntia, mutta vaikeata oli sen liikenneviran mukana yrittää navigoida eräkävijän opein. Punaisissa valoissa sain ropattua navia niin että löysin ja sain irronneen virtapiuhan kiinni ja pääsin taas oikealle tielle. Edelleen ajoin kerran risteyksessä väärälle kaistalle ja väärään suuntaan kun tämä Tomtom ei piirrä aina risteyksiä ajoissa ja riittävällä tarkkuudella.

Hotellin läheisyydessä ollut huoltoasema kuitenkin löytyi missä tein lopetustankkauksen, mutta hotellin respa ei suostunutkaan allekirjoittamaan reitillä rähjääntyneen motoristin lomakkeeseen todistuksia edes kysyttyään esimiehen neuvoa. No ei muuta kun suihkuun, puhtaat vaatteet ja tukka kammaten respan pomon juttusille, joka sitten tottakai ja iman muuta pisti puumerkit paperiin kun olin asiani huolellisesti selittänyt.

No mitäs tästä reissusta sitten opittiin? No ainakin se että kyykkypyörän ajoasento ei edelleenkään parane mitä enemmän kilometrejä tulee mittariin.

[Timo Räsänen]

BB2500

Nyt kun oli edellisestä ajosta lepäilty neljä päivää, oli aika aloittaa kotimatka mikä veisi Pariisista Belgian ja Saksan kautta Puolaan ja sieltä Baltian maiden kautta Suomeen. Heräsin neljältä amulla, mutta kun tästä #$%#:n hotel Saphir:sta ei mainoksista huolimatta saanut aamupalaa ollenkaan ennen 6:30:a, otin kupin kahvia huoltsikalta, tankkasin ja painoin taas asfalttia alle.

Puolaan asti oli pelkkää motaria mutta sitten maisemat vaihtui. Rakenteilla oleva motarin Saksan ja Varsovan välillä ajatti hitaita kiertoteitä. Maisemia leimasi omanlaisensa tunnusmerkit kuten esim hevosrattaista varoittava liikenne merkki ja yhdessäkin kohdassa joku äijä möi ilmeisesti hunajaa lasipurkeissa, tien toisella puolella nainen myi itseänsä ja vieressä paikallinen poliisi jututti omaa asiakastaan.

Ajelin Lodziin asti enimmäkseen valmista motaria pitkin maksellen muutaman euron tiemaksuja, mutta sieltä ne ongelmat sitten alkoivat. Aluksi seurasin navin ohjeita motarilta sivuun ja kun reitti vaikutti oudolta tarkistus osoitti sen vievän osin Venäjän läpi. Ei muuta kun takaisin jonkin matkaa motarille ja nenä kohti Varsovaa kun siellä nyt jostain ihmeen mielijohteesta halusin poiketa. Tiet olivat vielä tässä vaiheessa kohtalaisessa kunnossa ja liikennettä aika paljon.
Paikalliseen liikennekulttuuriin kuuluu ohittaminen vaikka vastaan tulee liikennettä. Sitä sitten vaan väistetään pientareelle.. Tuli siinä mieleen että mitenkäs ne jalankulkijat sitten? -Varmaan jalankulkijoissa aiheuttaa 'luonnollista poistumaa' tuollainen ajotyyli. Sen lisäksi että liikenne on hieman hmm,, hulvatonta, on myös nopeusrajoitukset tai niiden jatkuva muuttuminen rasittavaa. Tie menee pienten kylien läpi missä körötellään, sitten ajetaan pätkä kovempaa ja taas jarrutellaan. Tasaisesta ajonopeudesta ei tietoakaan. Kaiken kukkuraksi jäi tietyöalueella yksi risteys huomaamatta Varsovassa ja skippasin E67:n ja ajoin sitten ilmeisesti vielä pienempiä, hitaampia rekkaliikenteen runtelemia teitä melkein Liettuaan asti. Aikaa meni yöllä tuon yhden 225 km stintin ajamiseen 4 tuntia. Rekkoja oli riittävästi, tie oli painunut syville urille ja pieni sade ei huuhdellut visiiriä, vaan rekkojen sumuttama saisse esti sen läpi näkymisen ja piti ajaa visiiri auki silmiä siristelleen! Tuolle tieosuudelle ja niihin ajo-olosuhteisiin ei tule ikävä. Vaikka Puolassa tiet on pieniä, on siellä sentään riittävästi huoltsikoita, että bensaa ja evästä saa melkein mistä vaan.

Aamun koitteessa tulin Liettuaan ja oli taas pakko pistää nahkat silmille. Pyörä parkkiin ja tälläkertaa pistin puiselle penkintapaiselle tankkilaukun tyynyksi ja koppa päässä vajaan tunnin tirsat. Pikaiset unet ei todellakaan ehdi korjata kolottavia polvia, mutta ihmeesti se kuitenkin piristää. Matkan rasitus otti jo voimille ja pientä suuremmalla sisuntapaisella painoin helteessä Latvian ja Viron läpi Tallinnaan. Ajoin siellä vielä pienen lisälenkin että sain mittariin reilut 100 km ylimääräistä täyteen, koska matka olisi muuten ollut ehkä vähän liian lyhyt. Olinhan tälläkin reissulla ajanut hukka-ajoa jonkin matkaa.

Lopetustankkaus ja kuittaukset Tallinnassa sataman lähellä olevalta huoltsikalta missä neiti haltioissaan kummasteli kovaa ajorupeamaa. Olikohan se Sanin Mikko joka sanoi että RP ajot ja Puola eivät sovi samaan lauseeseen. Olen samaa mieltä! Siis onhan se mielenkiintoinen maa ja siihen pitää vielä paremmalla aikaa käydä tutustumassa (kenties nappularenkailla), mutta kyllä se aikamoista lisähaastetta tuo näihin aikataulutettuihin ajoihin. Muutama fiilis jäi matkan jäljelläolevista osuuksista mieleen. Esim ekalla osuudella Tanskassa vesisateessa nivelten pikkukolotusten alkaessa, kun oli jotain 700 km takana ja 2000 km edessa, tuntui uskomattomalta että tähän jamaan piti taas itsensä väenväkisin ängetä ja toisaalta vastakohtana kun "enää" 800 km oli jäjellä, niin tuntui tosi mukavalta että Enää niin vähän jäljellä,, ja että senhän taittaa vihellellen ja vaikka päällään seisten

[Ismo Mannila]

Ihan reipasta eurooppakuntoilua.
Sulla toi 'ajo valikoima' alkaa kivasti kattua vaikka BB2500K Gold jäikin vielä haaveeksi.

Ei tainnut olla ihan yhtä tarkat suunnitelmat kuin kevään pikku Gold ajossa
Ja sielläkin oli pientä mutkaa matkassa yhdellä jos toisellakin.

[CapoSakke]

Ehkä parempi reittisuunnitelu ja valmistautuminen olis auttanut / helpottanut suorituksia.
Ulkoisten tekijöiden, kuten sään vaikutus korostuu Gold ajoissa. Vaikka aikaa ajoon on kyllä riittävästi, pitkään jatkuva sade tai tietyöt myös kertaavat viivästyksiä liikenteen hidasutmisena ja ruuhkina.

[jiihoo]

Tarkasta suunnittelusta ei varmaankaan ole ikinä haittaa mutta... Näissä tarinoissa tulee hyvin ilmi, minkälaisia odottamattomia ongelmia voi tulla kun poiketaan muualle kuin kotimaahan tai monen sahaamalle Kontrollvägen-Hannover-reitille ajamaan IBA-ajoja. Tietöitä, ruuhkia, suljettuja huoltoasemia ja erilaisia maksukäytäntöjä, navin sekoiluja.... Nämä kaikki haasteet yhdessä tekevät ajamisesta mielenkiintoista ja ainakin omalla asteikollani juuri nämä yksin ja vieraassa ympäristössä ajetut ajot nousevat kaikkein korkeimmalle.

Väsyneenä ajon loppupuolella jopa niinkin yksinkertainen asia kuin aikavyöhykkeeltä toiselle siirtyminen ja sen huomioiminen saattaa tuntua työläältä... siirtyikö navin kello automaattisesti uudelle aikavyöhykkeelle, oliko tankkauspaikka kummalla aikavyöhykkeellä ja onko kuitin kellonaika varmasti oikein... eli onko ajoaikaa jäljellä 2 vai 3 tuntia...?

Kun tähän vielä yhdistää haasteellisen pyörätyypin (ajoasento ja toimintasäde), niin urheilumieltä tarvitaan jo siihen että uskaltaa Timon tapaan yrittää noita virallisia suorituksia, saati että onnistuu niissä.

PS. Hyviä noi havainnot Puolasta. Itse tosin pidän Puolaa juuri niiden "erikoisominaisuuksien" ansiosta mielenkiintoisena maana IBA-ajoissa, äkkiä laskettuna ainakin viidessä IBA-ajossani olen poikennut Puolassa. Ja ne hevosvankkuri-liikennemerkit (ainakin mitä minä olen nähnyt) taitavat olla enimmäkseen puna-keltaisia ja pyöreitä, eli kieltävät hevoskulkuneuvojen tulon päätielle.

[Timo Räisänen]

Hulvatonta seikkailua Euroopassa
TomTom ei kyllä oikein vakuuttanut matkaopaana

[Jouoksa]

Onneksi olkoon!! Aika kattava rypäs Euroopan matkailua.

Myös matkakertomus antaa hyvin totuudenmukaisen kuvan tämänpäivän Euroopan matkailusta - ainakin loppukesän aikana. Eli ei se välttämättä aivan yksinkertaista ja itsestäänselvää ole.

Sekä omista, että ylläolevista Timon kokemuksista nostaisin muutaman mielestäni avainkohdan:

Onnea tarvitaan, eli se kannattaa ottaa huomioon ihan vakavasti ettei pety liikaa.
Saksan vapaiden nopeuksien tuomaa mahdollisuutta ei kannata yliarvostaa ettei aika lopu kesken.
Navigaattori pettää aina - ainakin jollain tavoin, mutta on hyvä ja tarpeellinen apuvälinen.
Vuorokausilepo, jopa lyhyt sellainen on välttämättömyys.
Varasuunnitelmat eli entä jos tilanteet valmiiksi mietittynä.
Reitti hahmotettava ja opeteltava "ulkoa" etukäteen, ja hankalat paikat ylös nuotteihin.
Suunnittelemattomat "hätäratkaisut" tuovat lähes varmasti vain ongelmia.
Ajo Europpassa ja uusissa ympyröissä ja maisemissa on hankaluuksista huolimatta erittäin mukavaa ja palkitsevaa.

[Ismo Mannila]

TomTom ei kyllä oikein vakuuttanut matkaopaana

Minä olen 'seurustellut' jo pidempään Tompan kanssa ja menossa jo 3. 'suhde'.
Kyllä se mut on ihan hyvin opastanut haluamaani paikkaan.
Viimekesän Italia reissustakin selvittiin kotiin asti vaikka mukana kartalla oli vain keski-eurooppa.

[Timo Räsänen]

Tomska osasi kertoa tarkasti jäljellä olevan ajan, mutta ainakin mun mallissa (tai mun asetuksilla??) tiet risteyksissä piirretään niin paksulla tussilla ja niin läheltä, että pienissä ympyröissäja saa vähän arpoa,, varsinkin jos ennen ympyrää on mutka. Auttaisi varmaan jos virittelisi opastus selostuksen kuulumaan kypärän sisälle.