Moi!
Kroppa käy vieläkin sen varran ylikierroksilla ettei pysty nukkumaan enempää, joten aamukahvin tippuessa joristaanpa lisää:
Pieni pyörä ja iso mies. Kieltämättä hieman huvittavan näköinen Maukan alla tuo pikkuinen Honda. Taidettiin siinä välillä edetä peräti 110 km/h
Håkan veti Wingillä ja Maukka tiukasti imussa. Välillä taas Maukka veti letkaa ja sääteli vauhtia. Itselläni oli poikkeuksellisesti kolmas paikka muodostelmassa (useinmiten oma paikkanihan on ollut aina letkan kärjessä). No, siinä sitten yritin peesailla. Ennen tätä pisin reissuni pikku-Gessulla on ollut Poriin ja takaisin joten siinä mielessä ei kovinkaan paljon tuntemuksia alla. Janet oli peräpään valvojana Vesi-Gessullaan. Sai aina hetkessä kiinni "karkulaiset"...
Pyörä ei isoon Gessuun verrattuna suojaa tuulelta juuri minkään vertaa ja tosiaankin alla ollut rengastus sopii paremminkin sorateille. Välillä ei kyllä tiennyt että missä asennossa sitä oikein satulassa koittaa pysyä. Yksi pyttyinen ei myöskään ole maailman tärinättömin ajettava. Kaasukahva on jäykempi kuin isoveljessä. Etujarru aivan tehoton, no tässähän on vain yksi levy ja tässä ajossahan jarruttaminen ei tosiaankaan ollut pääasia
Myöskään kahvanlämppärien (vain yksi asento) tehossa ei ole hurraamista, onneksi asensin tankorukkaset paikoilleen. Takajarruvalokin tuntuu välähtelevän liian herkästi vs. ison-Gessun vastaava ts. jalkaa ei voi pitää samassa asennossa. Polvikulmakin tuntui aluksi hieman omituiselta. Samoin ohjaustangon etäisyys kuljettajasta.
Pitkästä toiminta säteestä on kyllä iloa. Meidän käyttämillä nopeuksilla on toimintasäde sellaiset 330-350 km. Ei paha ollenkaan. Kulutus siinä viiden litran hujakoilla per 100 km. Oman haasteenhan se toki tuo kun ei ole kunnon väline testausta alla, mutta lienekö se tällä kertaa tarkoituksellista
Koko reissu lyhyillä valoilla ajaen, joten ihan täyttä varmuutta ei ole montako hirveä pimeässä ohitettiin
. Moottoritiet ovat ehdottomasti tähän(kin) vuoden aikaan, varsinkin umpi pimeässä paras tapa aloittaa ja lopettaa reissu. Tien ollessa märkä ja visiirin pyrkiessä huurtumaan vähän väliä sitä toivoo auringonnousua ja kuivaa keliä...
No, ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampana. Kiitokset koko tiimille ja erityisesti Maukalle "matalan" reitin suunnittelusta. Kiitokset myöskin Puuhikselle ja Sarille tsemppaamisesta peräti kahdesti. Iso käsi myöskin Jarille, joka meinasi myöhästyä mutta sai meidät kuitenkin kiinni Rauman pitkähköllä hidastuksella. Sekä mahdollisille muillekin huomaamatta jäänneille tutuille. Huomenissa sitten paperityöt.
PS. Kieltämättä täällä Turun seudulla IBA-kuskejen ideat sen kuin paranevat/jalostuvat
-Harri.mopomies-
