Dusty Butt 2026 tai 2027

[levoksep]

Se on Moro !!

Jännittäminen on alkanut ja taitaa olla pientä kuumettakin…. nimittäin ajokuumetta

Nyt on alle kaksi viikkoa aikaa Dusty Butt-starttiin. Aikataulu ei sopinut kaikille, mutta edelleen on liki kymmenen kuskia starttaamassa ja vieläkin sopii mukaan.
Sorateitä on pariin otteeseen käyty ajamassa ja osa kartalta löytyneistä teistä on hylätty liian ”hitaina”, mutta reittiä on ”tarkastettuna” riittävästi niin 1000 K-ajoon kuin SS 1000 Dusty Butt ajoon.
Isossa kuvassa tämä vuosi voidaan pistää harjoittelun ja Lapin sorateihin tutustumisen piikkiin. Jos kaikki menee suunnitellusti, niin on aivan mahdollista järjestää DB-ajo noilla teillä vaikka vuosittain.
Sää tullee olemaan se haastavin juttu pyörien teknisen kestävyyden ja renkaiden toimivuuden ohella. Yöpakkasiakin on jo alueella ollut. Kerroksia pukeutumiseen pitää olla varalla. Tankkausvälit on venytetty lähes pisimmiksi mahdollisiksi ja raatoautosta tankkaaminenkin lienee käytössä.
Base Camp sijaitsee Levillä ja alku- sekä lopputankkaus suoritetaan Levillä. Matkalla tankkauspaikkoja 24/7 löytyy Savukoskelta, Rukalta ja Pelkosenniemeltä sekä sitten erämaatankkauksia tarpeen mukaan ainakin Tuntsan pubista ja Tulppiosta.
Reitillä on erämaatietä mm. Pomokairan, Koitelaisen Kairan, Vintilänkairan, Vilimankairan, Tuntsan ja Värriöjoen seuduilla.
Vielä voidaan kerrata se, että ajo on erittäin haastava ja tällä hetkellä vertaisin sitä Arctic Butt-talviajoon. Nopeudet sorateillä ovat vastaavat kuin talvinopeusrajoitukset. Tiet saattavat olla kelirikon, tietöiden tai muuten vain vastaavassa kunnossa kuin talvella lumisateen tai puutteellisen aurauksien jäljiltä polanteisina yms…
Jo lähtöviivalle asettuminen on ”kova” juttu ja tiedossa on 24 tuntia ajoa, eikä lopputuloksesta mitään varmuutta.

Siksi sinne varmaan lähdetäänkin…..

t. Seppo jr

[Timo Räisänen]

Kokoontumisajo on alkanut ja ensimmäiset pyöräkunnat matkalla kohden pohjoista.

[levoksep]

Moron

Dusty Butt tapahtumat lyhyesti.

Kuskit valuivat kisakeskukseen eri aikoihin ja majoitusta oli kolmessa mökissä. Varsinaista ajajakokousta koko sakille emme saaneet järjestettyä.
Jarkko ja varsinkin Sr puhkuivat ajohaluja heti maanantaina, vaikka olimme vasta yöllä saapuneet Sirkan kylälle. Kävimme siis maanantaina katsastamassa ensimmäisiä legejä Raattaman ja Pokan suuntaan. Raattaman tiellä tierumpuja oli tehty, ojat kaivannassa ja tien pintaa nostettu murskekerroksilla. Paikoitellen tie oli karmiassa kunnossa.
Pokkaa kohti kun ajoimme Lapin Highwaytä pitkin antautui Jarkon Suzuki ja ei enää halunnut jatkaa matkaa. Raatoauto oli tilattava paikalle.
Jatkoimme Sr:n kanssa kohti Kiistalaa ja Pomokairaan johtavan Vesmajärventien risteykseen. Itselle LogMyDrive oli irronnut telakastaan ajoittain ja piirsi suoraa viivaa. Sade lähestyi emmekä lähteneet Polokairan erämaahan.
Illalla johtojen korjausta ja Jarkkokin oli osia löytänyt Suzukiin, mutta moottori kävi edelleen huonosti.
Muut kuskit lähestyivät kisakeskusta ja osa heistä kävi tutkimassa legejä ja risteyksiä niihin. Osa säästi renkaita ja toi ajopeliä auton kärryllä.

jatkuu seuraavassa viestissä

t. Seppo jr

[levoksep]

Moron 2

Tiistaille luvattiin vaihtelevasti vesisadetta, mutta Sr halusi lähteä hoitamaan pois mielestä tavoittelemansa Dusty Butt 1000 K- ajon. Herätys klo 2 ja aakkosketjun paikalliselle asemalle klo 3 tankkaamaan. Sieltä kohti Raattamaa ja nyt Sr halusi u-käännöksen ennen tiekarhun työmaata. Se oli viisas veto. Hämärä oli väistymässä ja sarastus toi pilvien takaa lisää valoa. Alkuosa Pokan tiestä oli ”karhuttu” savivelliksi reilun 10 kilometrin matkalta ja oli melkoisen lipakas. Nyt ei ollut pelkoa pölystä. Sadetta oli jatkunut ja jatkui lähes koko päivän. Pokasta Kiistalaan ihan hyvä tie. Kiistalasta Peurasuvantoon savet olivat pehmenneet ja vesihaudat täynnä vettä. Tie oli ajettava maltilla.
Peurasvannosta ohi Kiveliön kalan ja kohti itää eli Lokkaa. Ensimmäinen poroaita oli Pomokairassa ja Lokan tiellä pari lisää. Tie oli hyvässä kunnossa eikä vesisade ollut vaikuttanut siihen juuri mitenkään. Lokan jälkeen pieni pätkä kohti Tanhuaa ja sitten jälleen itään kohti Kairijoen eräkeskusta. Sieltä Kairijoen tietä Marttiin.Tämä tie oli saanut kesällä uudet murskeet ja kesäkuussa olin vanhoilla renkailla ”helisemässä”, mutta nyt ajourat olivat puhtaat ja matka joutui. Martista sitten Korvatunturintietä kohti Soklia. Tämä tie on vaarassa saada päällysteen, jos kaivoshankkeet etenevät. Nyt se oli savisena tai savettuna suorastaan limaisen liukas. Vastaan tuleva tukkiauto täydessä lastissa jyräsi tiehen urat, joissa Sr woblasi ja itsekin tuurilla pysyin pystyssä kun penkalle väistin.
Tulppion majalta ensimmäinen tankkaus ja kun olimme jättäneet Raattaman tien kesken niin trippi näytti vain 440 km. Aikaa oli kulunut lähes 7 tuntia. Tuoreet munkit vatsaan ja kohti Kemihaaraa. Siellä nopea pisto ja takaisin Tulppioon. Nyt Värriöjoen tietä kohti Tuntsaa. Kääntyminen Naruskantielle ja yhdessä risteyksessä 20 metrin huti, kunnes muistui reitti mieleen. Navi ei siis ollut käytössä.
Rajalle kun päästiin, niin ensin pohjoiseen Tuntsajoen sillalle osoitteseen Naruskantie 787. Sitten Kotalaa kohti.
Kotalassa Sr huomasi jarrupalojen loppuneen ja rengastus oli muutenkin ”väärä” sadekelille. Hän lähti asfalttia pitkin kohti basecamppiä.
Itse ajoin lähes samat tiet takaisin ja matkaan kului 18 tuntia. Trippiin tuli 1240 km. Nyt on tarkastusputkessa DB 1000 K. Ajohan on epävirallinen ajo, mutta erittäin tarpeellinen kun hiotaan taitoja pidempään Dusty Butt-ajoon, jossa sitten tuhat mailia ajetaan.

t. Seppo jr

[levoksep]

Moron 3

Keskiviikon välinen yö meni saunoessa ja aamulla kun piti nukkua ja elpyä tiistain ajosta, niin Seniori aloitti munien paistamisen ja puuron keittämisen kotvan naapurin kukon laulannan eiku koiran räksytyksen alkamisen jälkeen.
Eipä sitä juuri kolmea tuntia enempää tällä iällä ole varaa nukkua….jää jotain kokematta jos vain nukkuu.
Keskiviikkona alkoi porukkaa putoilla base campille. Vierailevina tähtinä hallitusjäsenet Ismo ja Mikko. Häjyt Juha ja Hannu kurvasivat Sprintterillä pihaan ja Jussi Kawasaki kärryssään. Revon Timo saapui ennen Komosen Petriä ja heillähän oli Rakkavaarassa kämppä. Räisäsen Timo saapui viimeisenä ajamalla koko matkan etelästä. Rakkavaaran kuskit saapuivat myös ajamalla tarkistaen reittejä.
Äppiryhmässä oli ajoporukat muodostuneet eli Rakkavaaran sällit omana porukkanaan, Seniorin, Jarkon ja Hurrin Jussin piti olla mun kimpassa sekä Räisäs-Timon ja Vainionpään Juhan sekä Vikin kolmistaan. No Seniorilla ei ollut jarrupaloja ja rengastuskin hieman arveluttava. Jarkon Suzuki ei käynyt kunnolla. Kuningasajatuksena Jarkon piti vaihtaa Suzukista renkaat Seniorin gessuun, mutta ilman jarruja ei kannattaisi lähteä. Poijjaat jäivät siis suosiolla raatokuskeiksi.
Sää alkoi näyttämään siltä, että pääajopäiväksi suunniteltu perjantai on sateinen, joten pikavauhtia päätettiin yrittää jo torstaina. Aapisasemalle klo 3 tehtiin treffejä.
Lähtöviivalla ajattelin jo, että tuleeko kukaan. Pienen odottelun jälkeen saapuivat Jussi ja Juha. He ilmoittivat, että Räisäs-Timo tulee ainakin alkumatkasta samaa kyytiä.
Mahdollisimman yhtäaikainen tankkaus ja matkaan sumun sekaan. Yöllä klo 3 sankkaa sumua ja gessun mukaan lämpötila 0,5 plussan puolella. Hyvää kyytiä riskejä ottamatta Raattamaan. Keskinopeus kuitenkin yli 80. Legin keskikohdalla sepeliautot vetäneet mattolaudan kanssa sepeliä, joka oli vielä karhun levittämistä vailla. Pystyssä pysyttiin ja takaisin päin Raattamasta tullessa juurikin tiekarhun kohdalla vastaan tulivat ”veto päällä” tapeilla seisten parivaljakko Repo/Komonen. Todella hienot äänet ja tyylikästä ajamista tapeilla. Harmi ettei ollut GoPro mukana.
Könkään risteyksen jälkeen Juhalta tyhjeni rengas ja leikki jäi kesken. Raatokuskit vielä nukkuivat, kun Juha soitteli telausapua. Toki toinen auto oli menossa kohti Kiveliön kalaa. Pokan tieltä vetinen karhuttu osuus oli kuivahtanut ja vauhtia pystyi pitämään. Aurinko paistoi suoraan silmiin taivaanrannasta ja niinpä piti toinen käsi nostaa varjostamaan. Siinä sitten yhdellä kädellä runnottiin läpi monttujen Pokkaa kohden.
Perillä asfaltin rajalla U-käännös ja takaisin pienen matkaa kunnes käännös kohti Kiistalaa. Hyvä vauhti päällä ja käännös Vesmajärventielle. Jussi häipyi peileistä pienen tovin jälkeen ja Timon kanssa kurvasimme muutaman mutkan takaisinpäin. Menovesi oli Kawasta loppunut ja Jussi täytteli tankkia. Uudestaan matkaan ja nyt Pomokaira oli ihmetyksekseni kuivunut. Jopa osa vesihaudoista oli tyhjentynyt. Mukavalla sykkeellä Peurasuvannolle ja nelostietä reilut 10 kilsaa Kiveliön kalan pihalle. Hannu odotteli Sprintterin kanssa ja menovettä tankkeihin ja sissisuklaata vatsaan. Tässä vaiheessa Rakkavaaran sällit urvelsivat ohi meistä ja me lähdimme perään. Pääsimme ensimmäisestä poroaidasta samalla avauksella. Sitten turhaan yritin pysyä poikien vauhdissa. Toki toiselle poroaidalle saavuttiin juuri kun sällit kaasuttivat eteenpäin.
Tie oli ollut Lokan padolle erinomainen. Seniorille sanoinkin että ei voi puhua reitistä tiistaina ja torstaina samana reittinä.
Me lähdimme Lokalta kohti Tanhuaa ja käännyimme taas itään kuten tiistaina. Komonen/Repo ajoivat pohjoisempaa reittiä. Ohi Kairijoen eräkeskuksen, Martin ja sitten Tulppioon tankille. Nyt Korvatunturin tie oli kuivunut ja nopea. Tulppiossa näimme taas lähes parin sadan kilometrin jälkeen kaksikon bensatankilla. Meille näytti nyt 480 km tripissä, koska käännös Raattamassa asti oli onnistunut.
Kuitit Tulppiosta ja sällien perässä Kemihaaraan tekemään U-käännös ja me lähdimme samaa reittiä kohti Tuntsaa/Naruskaa. Tiet kuivia ja jopa paikoitellen pölyäviä. Kotalassa odotti tankkausauto. Ripeä tankkaus ja samaa reittiä kohti Tulppiota, josta Marttiin, josta pisto Värriöjoentielle kohti Naruskantien risteystä. U-käännös ennen risteystä ja Martin kautta Savukosken SEO:lle.
Tulppiossa oli keskinopeus tasan 80 km/h ja nyt Savukoskella edelleen tasan 80 km/ h. Ajon jälkeen LMD näyttää 78 km/h ja osia. Savukoskella tripissä mulla 930 km ja Timon Fundorossa jo tonni rikki.
Savukoskelta Ahvenselän kautta Kursuun, josta piti ripeästi loikata Vilimankairan läpi Karhujärvelle. Kesäkuussa ajoin toisin päin välillä eksyen ja jälleen valitsin väärän risteyksen. Juu… mun moka. Onneksi Timolla oli kesäkuussa ”perkaamani” ajoehdotus kännyssä. Pääsimme reitille ja saavuimme viitostien risteyksen taminoille Karhujärventien varrelle. Emme heti tankanneet, vaikka raato/tankkausauto oli paikalla. Huusimme lennosta, että käymme Hautajärvellä Sallan tien 950 risteyksessä tekemässä piston. Sieltä vesisateessa takaisin ja tankkaus sekä sadevaatteita päälle töpinän porukan luona.
Paikalle saapuivat myös Repo/Komonen ja häipyivät kohti itää. Me lähdimme muutaman kilometrin viitostietä Morottajan risteykseen ja sieltä kohti Jumiskoa. Jumiskosta kohti Lehtosalmea pisto ja takaisin. Jumiskon risteyksessä jälleen Timo/Petri pysäyksillä ja me suuntasimme kohti Perä-Posiota ja Luksuaa. Haimme nopeat kilometrit tutuilta mökkiteiltä ja takaisin viitostielle Morottajan risteykseen.

jatkuu seuraavassa

t. Seppo jr

[levoksep]

Moron 4

Morottajan risteyksestä alkaa episodi, joka vieläkin kummastuttaa. Nopeasti kysyin Timolta olisiko OK vaihtaa reittiä Vilimankairassa. Olimme ajaneet vajaata 30 km matkaa hartaasti yrittäen pysyä pystyssä golf-pallon kokoisten sepelikivien päällä. Timo nyökkäsi ja lähdimme varareitille. Kartasta olin talvella katsonut varareittiä, mutta en ollut ehtinyt ajaa sitä ja todeta onko se riittävän nopea. Uskoin ettei se voisi olla hitaampi kuin Karhujärventien tankkauspaikalta lähtevä Vilimankairantie.
Tonkopuron taminoilta lähti siis Raakuntie. Sinne käännyimme ja muutaman sekunnin kännyselailun perusteella en kääntynyt oikealle, vaikka sinne näytti menevän parempikuntoinen tie. Ajoin Raakuntietä kunnes saavuimme nähdäkseni autiotalon pihaan. Viimeiset kilometrit olivat todella huonokuntoista. Ajourat ja heinittynyt keskiosa tiestä sekä kuoppia ja vetisiä sekä savisia kuoppia. Perillä pysäytin ja yritin kännystä katsoa olimmeko kumminkin ajaneet harhaan. Ilta oli sateinen. Ilta oli usvainen sateesta. Ilta oli hämärtymässä. Jussi hihkaisi että joku kävelee meitä kohden. Käännyin ja näin hoikan pitkähiuksisen mieshahmon. Mieleeni tuli suosikkinäyttelijä Jared Lato. Mies tuli kohti ja kysyi pehmeällä äänellä”millä asialla olemme”. Katsoin hänen villapaitaansa, kumisaappiaitaan ja taloa hänen takanaan, jota luulin autiotaloksi. Sitten katsoin hänen silmiään. Hänen silmänsä olivat harmaat… en nähnyt iiristä enkä pupilleja. Hän katsoi hieman ohitseni. Tervehdin ja pahoittelin häiriötä. Kerroin että etsimme tietä Raakuntieltä Isoahontielle tai yleensäkin tietä Kursuun. Hän jatkoi pehmeällä selkeällä äänellä ystävällisesti ja rauhoittavasti. Olette oikealla tiellä. Olette Raakuntiellä. Teidän olisi pitänyt kääntyä muutama kilometri sitten sinisen viitan kohdalla oikealle. Jatkaa sitä tietä kääntymättä niin olisimme Kursussa. Hän vielä jatkoi ettemme saa kääntyä oikealle muistaakseni Suojärvelle eikä vasemmalle paikkaan, jonka nimeä en nyt muista. Kiitin häntä neuvoista ja edelleen jotenkin kuin salamaniskun saaneena lähdin vetämään letkaa takaisin päin.
Muutaman kilometrin päässä oli sininen viitta, jossa luki ”Teemme tietä sinulle, ajathan varovasti”.
Tie Kursuun oli tekeillä, mutta se oli nopea ja vei ilman yllätyksiä perille. Kursusta ajomme kohden Ahvenselkää ja Pahkakummusta oli tarkoitus ajaa Oinaksen kautta Pelkosenniemelle. Timo pyysi aikalisää ja ehdotti Pelkosenniemen skippaamista ja ajoa suoraan Savukoskelle ja sieltä Kairijoen kautta Leville. Jos aikaa jäisi niin sitten jokin pisto pääreitiltä lisäkilometrien perässä.
Näin teimme ja Savukoskella nopea laskutoimitus kertoi että teoriassa ajamalla suurinta sallittua nopeutta saisimme lopetuskuitin ajoissa.
Yön hämärtyessä matkaan ja väistelemään poroja sekä jäniksiä. Mäntymaan poroaidalla jälleen törmäsimme kaksikkoon. Heillä lopetuskuittiin olisi puoli tuntia enemmän aikaa. Pienellä riskillä läpi Pomokairan ja Kiistalassa pikavauhtia tankkaus pikkutankkisiin. Sitten vauhdilla Pokkaa kohden siten, että peileissä näkyy kahdet valot. Pokantien risteyksestä suurinta ”sallittua” nopeutta kohti Leviä.
Nelisen minuuttia jäi itselle aikaa ja oman porukan kuskeille samaa luokkaa.

Jatkuu seuraavassa

t. Seppo jr

[levoksep]

Moron 5

Olimme siis ajaneet alle 24 tuntia. Olimme pysyneet alle sovitun keskinopeuden. Tripit näyttivät meille jopa 1853, 1784 ja vieläkin vähemmän. Kohta nähdään osuiko reittivalinnat oikein.
Yhteenvetona uskallan jo sanoa, että Dusty Butt on mahdollista ajaa Suomessa. Tästä kesästä oppia tuli siihen, että sateella ei kannata lähteä ajamaan. Rengasvalinta on todella tärkeä. Tankin ja mukanakulkevan bensiinin määrä ratkaisee. Se ratkaisee taukojen määrän ja taukoihin käytettävän ajan määrän. Reittiin pitää tutustua ja pitää tietää etukäteen missä vaiheessa pitää puristaa nopeutta ja missä vaiheessa on mahdollista ajaa varovaisemmin. Korjauksiin tien päällä ei ole aikaa. Varavirtaa pitää olla reilusti, jotta LMD ja kännyt toimivat. Rankka reitti koettelee pyöriä ja esimerkisi Jarkolta tippui Bilteman telineestä kännykkä, jonka yli jyrättiin. Kaikki pitää testata etukäteen.
Toivottavasti muutkin mukana olleet kommentoivat huomioitaan Dusty Butt 2026 tapahtumasta.
Itse väittäisin että olisi mahdollista järjestää tapahtuma näillä nyt kolutuilla teillä uudestaan vuoden tai kahden päästä. Siihen että joku omatoimisesti lähtisi milloin hyvänsä suorittamaan DB-ajoa en usko. Ehkä kuitenkin, jos tehdään pääsyvaatimus sellaiseksi, että ensin on ajettava 1000 K ja sitten vasta tonnimailinen ajo.
Kiitokset mahdollisuudesta järjestää ko. tapahtuma. Kiitokset Seniorille, Kirrelle ja Jarkolle tapahtuman rakentamisesta ja tietenkin Kiitokset kuskeille ja raatokuskeille.

t. Seppo jr