Timo Räisänen kirjoitti:Reissu ajettu ja olipa Voimauttava ajo...
Erinomaista. Juuri tälläisia kokemuksia tarvitsemme syksyä varten - ja nythän siihen on ainakin säiden puolesta poikkkeuksellisen hyvät edellytykset.
Rautaperseajohan on parhaimmillaan eräänlainen prosessi, matka johonkin tuntemattomaan - oman itsensä ja ajatustensa tuntemiseen, jonka seurauksena on mahdollisuus kokea Timon kertoma uudistuminen ja voimaantuminen. Jokainen ajo muuttaa meitä johonkin suuntaan ja todelliset vaikutukset - varsinkin positiiviset - näkyvät vasta myöhemmin. Tämän mahdollistaminen vaatii tietenkin valmistautumista ... ajon kurinalaista toteuttamista, jopa kuuliaisuutta, alistumalla jonkun tahtoon ja määräyksiin... Tiukat rutiinit, säännöt, vuorokausi- ym määräyksineen ovat omiaan pitämään "ruumiin" kurissa ja vapauttamaan mielen fokusoitumaan siihen mikä kullekin juuri nyt on tärkeää ja oleellista. Tämä mielestäni eroittaa IBA-ajot muusta moottoripyörämatkailusta (kts. 5000K vs. SS3000).
Itse lähdin hakemaan tätä voimaantumista aivan uudenlaisella näkökulmalla, jonka tämänvuotinen, aivan erinomainen vuosiajo mahdollisti. Teemana itselläni oli ”vanhojen hyvien aikojen" ja ”mukavien kokemusten" muisteleminen. Ajamani
ajoreitti oli lainattu Timolta, kiitos siitä. Lähes kaikkiin kohdepaikkoihin sisältyi monia muistoja, joista yritin löytää jonkun tärkeimmän jota voisi hyödyntää tai saada voimaa myös tulevaisuudessa.
En pyrkinyt suorittamaan mitään vaan keskityin kokemiseen, mieleen palauttamiseen ja niistä nousevien ajatusten pohdintaa. Koska kohdepaikat periaatteessa oli tuttuja, niin en uskonut tarvitsevani karttaa tms suunnistukseen, enkä myöskään aikatauluttanut ajoa, sillä aika on ”yleensä” riittänyt. Otin Timosta oppia myös siinä, että en herännyt väkisin, vaan lähdin liikkeelle sitten kun siltä tuntui ja siihen oli valmis.
Lähtöajaksi sattui tulemaan 7:31 kotia lähimmältä huoltoasemalta josta kohti
Tammisaarta. Veneilyä harrastaneena Tammisaaren satamassa on vietetty paljon aikaa, mutta itselleni tärkeimpänä on ollut kävellä lasten kanssa vanhojen puutalokortteleiden välissä aistien jotain siitä rauhallisesta mutta työteliäästä elämänmenosta silloin ennen, josta voisimme oppia jotain… Vaikka itse kohde onkin satamassa kannattaa ehdottomasti uhrata 5 minuuttia ja ajaa lenkki vanhan kaupungin puolelle.
Teijon alue on kummallinen jopa ristiriitainen. Yhtäältä idyllistä vanhaa tai vanhan näköistä ja toisaalta väkisin tehtyä uutta. Myös retkeilyalue on jotenkin hieman ”epäaito”. Teijo on esimerkki siitä kun kaikki yritetään saada samaan paikkaan helposti käytettäväksi. Teijossa pidimme vuosia sitten yhden kansainvälisen ”tuotelanseerauksen”, mutta silloin se oli vielä – onneksi – enemmän entisellään. Nyt ei edes polttoainetta saanut mammutiksi kasvaneesta Marinasta. Kertookohan se ettei asiakkaita olekaan? Kun kerran Teijossa on, niin käykää katsomassa Suomen pienintä kivikirkkoa ja miettikää miksi ihmeessä sellainen on tarvittu. En tarkoita mitään perinteistä uskontoon tms liittyvää.
Kasnäs on itselleni saariston ykköspaikka, jossa voi ja on tullut vietettyä aikaa yksin, työn puolesta ja perheen kanssa. Siellä kokee jo olevansa ”ulkoluodolla”kiireen ulottumattomissa. Erinomainen kokouspaikka myös IBA-meetingille. Uusi silta on nostanut elämyksen uudelle tasolle, koska sieltä saa hienon perspektiivin yli saariston. Valitettavasti ajo ei anna aikaa käydä Bengtskärin majakalla, vaikka sinne pääsisikin suht. nopeasti veneellä, mutta siellä kannattaa käydä ja olla ehdottomasti yötä. Saa nöyränä tuntea jotain siitä sisusta millä Suomea on puolustettu – meitä varten.
Kasnäsin jälkeen joutui hieman keskittymään itse ajoon, sillä koska Teijon lenkistä ei saanut kuittia niin piti miettiä missä sen voisi kompensoida. Päätin ajaa Turussa Orikedon sijaan Raision puolelle vanhan BikeWorldin nesteelle, josta sitten Haltiaan Nuuksioon.
Nuuksion kansallispuisto on meidän ”lappi” jossa on kävelty, telttailtu jne. – vieraiden kanssa. Itselleni päällimmäiseksi on jäänyt se että mahdottomastakin voi selviytyä. Hieman ennen uutta luontokeskusta on oikealla ihan kunnon kallio jossa alan harrastajat harjoittelevat. 20v sitten jouduin kiipeämään sen ylös – vaikkakin yläköydellä varmistettuna. Jokin vedonlyönti tai muu IBA-ajoon verrattavissa oleva ”riitti” lienee ollut kannustuksena.
Haltia muuten on tyypillinen kaupunkilaisille ja turisteille tehty pyydys… Varsinaiset retkeilymaastot olisivat olleet hieman kauempana, mutta ajo jatkuu…
Oman perheen kanssa vuosittainen vakio telttailu ja ”survival” kohde Nuuksion hässäkän sijaan on juuri
Hämeen luontokeskuksen ja Liesjärven kansallispuiston maastot. Erittäin paljon rauhallisia kohteita jotka ovat riittävästi sivussa tieltä. Päälimmäisenä muistuu mieleen lasten kommentteja silloin kun he olivat pieniä, ja joita ei enää koskaan kuule – paitsi jos pystyy pitämään itsensä liikkuvana ja lastenlasten kanssa sitten ehkä… Hämeen luontokeskuksen sisäänkäynti on jännästi rannan puolella, mutta hyvin sinnekin pyörällä pääsi.
Seitsemisen kansallispuisto oli uusi tuttavuus ja muistuttaa siitä, että vielä on tulevaisuudessa paljon mielenkiintoisia paikkoja käymättä – lähelläkin.
Seuraavaksi sitten kääntöpaikka Helsinkiin. Timo käytti kotoista hemohessia kehä 3:lla, mutta itse ajoin varmuudenvuoksi Kehä 1:lle, Teijon kompensaatiota. Bensakuitti Länsi-Pakilan teboililta joka on nopea ja kätevä IBA-ajo tarkoitukseen ilman että suorin reitti oikaisee liikaa tai menee tiet sääntöjen vastaisesti päällekkäin.
Savonlinnaan siirtyminen olikin sitten IBA ajoa parhaimmillaan – rauhallinen ja tarpeeksi pitkä legi jossa ehtii ajatella… Päiväkin vaihtui yöksi ja Savonlinnaan saapuessa olikin jo pimeä. Vaatteitakin joutui lisäämään matkalla, sillä lähes 10 asteen ero vuorokausi lämpötiloissa tuntuu. Päätin lähestyä kohdetta keskustan ja torin kautta. Ehkä nopeampi yöllä kuin uusi tie – en tiedä. Loppu pitää vaan ajaa kävely- ja pyörätietä rantaa pitkin, mutta eipä siellä juuri muita näkynyt. Pyörän saa onneksi ihan oven eteen joten eiköhän sen valoissa kohde kuva onnistunut jotenkin. Myös bensakuitin saa kätevästi tienpäässä ylhäällä olevasta Neste asemalta.
Savonlinnasta kotiin olikin sitten hyvä ajatusten summeeraus legi, jonka pystyi ajamaan rauhassa omaan tahtiin. Lämpötila laski vielä toiset 10 astetta ja piti kaivaa sadetakkikin päälle. Kadutti että gerbiilit olivat kotona, sillä kukapa niitä nyt kesällä. 20:n asteen erot vuorokauden aikana tuntuu. Tie oli hyvin pitkälti uutta mustaa asfalttia, mutta onneksi wingissä on valot- Lisäksi uutta oli se että nykyisellä pääsi juuri ja juuri koko legin pysähtymättä. Johtuneeko pienemmästä kulutuksesta tai sitten jostain muusta.
Lopetus ajaksi tuli 02:35, eli hieman yli ”normaalin” 19 tuntia. Kokonaisaika on lyhyehkö, mutta minulle on ominaista ajatella ajaessa – ei tauoilla.
Mitä tästä jäi sitten käteen. Erittäin paljon vanhoja mukavia muistoja – onko niistä sitten mitään hyötyä, sen aika näyttää. Lisäksi 19 tuntia aikaa olla yksin itsensä ja ajatustensa kanssa. Kolmanneksi eikä vähäisempänä erittäin mukavaa ajoa poikkeuksellisen kauniissa säässä ja maisemissa.
Toivottavasti jää käteen myös vuosiajo, mutta senhän sitten ajotarkastus aikanaan selvittää.
Kaiken kaikkiaan erittäin hieno ja suositeltava ajo – kuten kaikki vuosiajot tähän mennessä. Vanhoja vuosiajoja kannattaa muuten myös ajaa ihan kokemuksen ja mielenkiinnon vuoksi ja saahan niistä perus tonnit. Tiedän että monet pystyvät " tehtailemaan" useita ajoja vuodessa, mutta itse olen iloinen ja ylpeä voidessani ajaa yhdenkin vuorokauden, varsinkin jos se on mielenkiintoinen ja haasteellinen.
Itse jäin miettimään muutamaa asiaa: Onko kiire jotain todellista vai pelkkä tunne jota pitää voida hallita? Mihin pakenisimme jos meillä ei olisi "kiire-korttia" käytettävissä? Voimmeko oikeasti hallita aikaa, vai onko se meidän ulottumattomissa mennen omaa tasaista tahtiaan? Onko tekemisemme sittenkin lähes ainoat joihin voimme vaikutta ja joita voimme hallita?
