keskustelu.ibafinland.fi

Tapahtuma lähenee... Mukavaa reissua kaikille osallistujille. Aikataulujen synkkausongelmien takia en pääse itse ajoon osallistumaan mutta torstaista eteenpäin olen tapahtumassa mukana...

Torstaina tavataan Aurajoella isojen purjelaivojen katveessa...

Moi!

Kuljettajapalaveri on sitten pidetty ja huomenna aamulla startti kohti uutta ennätystä.....

-Harri.mopomies-

ajelkaahan turvallisesti... Mukavaa reissua

Pihtiputaa kuittaa ennätyksentekijät nähdyksi mennen tullen, itse olin kuorma-auton kyydissä, siistin näköinen letka. Jos olis ollu aikaa niin olisin varmaan ollut mukana. Toivottavasti matka meni mukavasti.

Letka oli todella hyvän näköinen ja käänsi kaikkien tiellä liikkujien päät. Ajo lienee onnistunut täydellisesti ainakin Vehmaalla oli tyytyväisen näköistä porukkaa aamuyöstä.
Onnittelut ajajille ja kiitokset Harrille suunnittelusta ja ajon toteutuksesta.

vajaa tunti ja Intruuderin kytkin nousee Heinolasta

Svidsi kun en älynny että reitti kulki Tupoksen kautta, olisin tullu tietysti morjestamaan. No, hengessä ollaan oltu mukana koko ajan, toivottavasti reissu meni kaikilta nappiin, ja loppuun asti.

Moi!

Ennätysajo sujui suunnitelman mukaisesti, aikaakin jäi melkein kaksi tuntia. Lisää reissusta tarkastuksen jälkeen, vaativien ajosuoritusten koordinaattorin kirjoittaman matkakertomuksen muodossa. Kiitokset kaikille ajoon osallistuneille.

Perjantaina ajetun Saariston Rengastien aikana vettä tuli todella paljon, mutta tämä reissu onkin sitten jo oma juttunsa.

-Harri.mopomies-

Moi!

Paikallinen sanomalehti nimeltään Vakka-Suomen Sanomat julkaisee ajosta pienen lehtijutun lähiaikoina. Täytyy kuitenkin muistaa että ajosuoritus on "epävirallinen" siihen asti kun virallisen tarkistuksen tulos mahdollisesta hyväksynnästä on saatu.

-Harri.mopomies-

No kerronpa tässä nyt sen miksi tuo märkä saariston rengastie olikin sitten oma juttunsa... Oltiin ajeltu päivä kauniissa maisemissa tosin aika ajoin aivan helvetillisessä vesisateessa. Sade alkoi ekalla lauttamatkalla tuossa noin puoli yhdentoista aikaan. Välillä se vähän hellitti mutta ei kokonaan loppunut missään välissä. Ja sitten välillä sitä tuli oikein huolella... Reissu oli silti mukava ja huuli siellä lensi melko vallattomasti ja kaikki meni ihan suunnitelmien mukaan kunnes Turkuun tultaessa Kupittaan risteyksessä.... Ajelin letkan kolmanneksi vimppona ja valot vaihtuivat keltaisiksi. Arvoin hetken että vedänkö läpi vai pysähynkö. Samalla kävi mielessä kiirastorstainen palaveri Heinolan poliisilaitoksella. Onnistuin viime kesänä ajamaan elämäni ensimmäiset ylinopeussakot ja sitten syksyllä vielä varmistin tuon onnettoman tapahtuman. Autolla molemmat pellipoliisin ottaessa valokuvaa. Ja kaiken kruunasi jouluaaton aattoinen törttöily Kotkassa päin punasia ajamalla. Konstaapeli antoi mun pitää kortin mutta varoitti, että vuoden aikana ensimmäinenkin törttöily liikenteessä tietään kortin menetystä... No painoin jarrua ja sitten mentiin.... Mopo ja ukko vasemmalle kyljelle. Pätkä liukumista kylellään pitkin ykköstietä ja siten muutama täysin hallitsematon kolmoissalkkov horisontin suuntaisesti.... Onneksi kukaan ei ajanut yli. Omin voimin pääsin kiipeämämään polvien ja kyynerpäiden varaan mutta sitten loppui happi ja voimat. Ajattelin kuitenkin että pystyn liikkumaan jalkoihin ei satu eikä suussa maistu veri. Henki vaan ei kulkenut kunnolla eli jotain vaurioita on olemassa. Samassa perässäni ajaneet Timo ja Seppo vaimoineen nostivat minut kainaloista ylös ja pääsin tolpilleni ja myös pysyin niillä. Pyörä oli kylellään muutaman metrin päässä josta Timo ja Seppo sen nostivat pystyyn ja työnsivät risteyksen yli tien sivuun... No voimia ei ollu jatkaa ja mopokin näytti saaneensa siipeensä jonkun verran. Herrat tilasivat mulle taksin ja Timo sai sukulaismiehen pakuineen hakemaan mopon pois tien poskesta... Kiitos siitä heille.

Taksi kuskasi TYKS:iin jossa kaunis naislääkäri otti minut vastaan ja passitti keuhkokuviin. Lääkäri kertoi pikku huilailun jälkeen että neljä kylkiluuta on paskana. Antoi yhden panacodin ja käski huilimaan. Kohta paikalle ilmestyi huolestuneen oloinen varapuheenjohtaja. No hetken päästä Antti jo vitsaili, että seuraavan kerran kun sulle juomaa tarjoan niin toivottavasti se ei enää ole vettä... Panacod ei auttanut niin paljoa että olisin päässyt omin voimin ylös punkasta... Kaunis naislekuri tilasi ambulanssin ja noin ilta kymmenen aikoihin alkoi matka kohta Päijät-Hämeen keskussairaalaa Lahdessa. Maanantaina ottivat sielä vielä uudet keuhkokuvat ja kerroskuvat tietsikalla... niistä ilmeni että vasemmassa keuhkossa, pernassa ja vasemmassa munuaisessa on ollut pieni verenvuoto mutta eivät enää maanantaina vuotaneet... Keskiviikkona laskivat sitten kotiin... Nyt on meno ollut sellaista sangen rauhallista. Vosko sanoa että jopa pappaenergistä, sellaista hidasta Batistinikävelyä... Särkylääkkeillä pystyy vähän liikkumaan mutta ei mihinkään urotekoihin eikä oikein mitään jaksakkaan...

Pari viikkoa tällin jälkeen kävin kontrollissa sairaalassa jossa kirurgi tuumasi veri ja kusiarvojen olevan kohillaan ja paranemisen alkaneen. Kertoi vielä että kerroskuvissa näkyy että rimoja on paskana kuusi kappaletta 4-9 luut vasemmasta kylestä... Käski pernan suhteen olemaan varovainen ja samaan hengenvetoon totesi onneksi kylkiluitten olevan niin huonona että pysyn automaattisesti rauhallisena. Hännen eka kysymyksensä kätellessämme oli... "Ethän vaan tullut moottoripyörällä"... Autolla olin reissussa.

Tänään käytiin hakemassa mopo kotiin Timon tallista...

Vähän on asfaltti-ihottumaa vasemmassa kylessä toivottavasti ei samanlaisia sisäisiä vammoja kuin kuskilla...


Siirtosarja sai kunnon tällin mutta pelasti mun jalan...


Enpä taida vaihtaa avokypärään tämänkään jälkeen... Olis sattunu leukaan aika huolella avopotalla ajellessa...