Jonossa ajaminen on vaikeaa ja vaikeusaste kasvaa porukan lisääntyessä. Sitä helpottaa huomattavasti kun ajattelee koko ajan että "Me yhdessä" ja
unohtaa kokonaan "Minä itse" asenteen.
Maantielle ei kuitenkaan kannata kovin suurissa letkoissa lähteä. Jos näin kuitenkin tehdään, pitää varautua siihen, että letka luonnollisesti
hajoaa pienemmiksi ryhmiksi.
Näin tulee tapahtumaan, koska 40 pyörän joukkoon mukaan tulee aina niitä jotka eivät pysty letkassa ajamaan, eivätkä sitä sisäistä vaikka millaisen koulutuksen olisivat saaneet. Etenkin jos/kun mukana on ensikertalaisia isossa muodostelmassa ajavia. Ja nyt en tarkoita että jos on ajanut jossakin paraatissa poliisisaattueessa lähes kävelyvauhtia, niin sillä ei ole mitään tekemistä matka-ajamisen kanssa maantie nopeuksilla.
Tässä asiassa haluaisin olla totaalisen väärässä, mutta näin monen vuoden jälkeen, kun olen ajattanut EAK-koulutuksessa noin 20 pyörän letkoja,
niin ensimmäisen kilometrin jälkeen se on jo poikki. Ja kun jollekin on jäänyt väli edessä menijään, niin se ei vaan tahdo kaventua, vaan pikemminkin
kasvaa koko ajan matkan edetessä. Pelkästään se riittää pitämään jonon yhtenäisenä että JOKAINEN pitää sen edessä olevan riittävän lähellä.
Tärkeää, etenkin näin pitkässä letkassa, on että ei tuijoteta siihen edessä ajavan rekisterilaataan, vaan katsotaan kolme, mielummin viisi, pyörää
pidemmälle siihen jonoon ja toimitaan ennakoidusti sen mukaan mitä siellä kauempana edessä tapahtuu. Ja näitä yli 40 pyörän letkoja on vuosittain
myös Fin-Ita kokoontumissa ja sielläkin maantieajossa letkat tahtovat katkeilla, vaikka suurin osa on kokenutta ja useammissa paraateissa
mukana olleita.
Jos/kun letka katkeaa ja tulee risteys tai liittymä, niin silloin pitää vilkaista peiliin ja jos perässä ajaja ei kaikesta huolimatta ole pitänyt edellä
esitettyä mielessä ja kadonnut näköpiiristä, niin sitten sitä pitää odottaa. Ja jo siinä vaiheessa kun on kytkemässä vilkkua pitää katsoa että
takana oleva näkee sen ja jos ei näe, niin sitten pitää jäädä odottamaan ENNEN risteystä, ei sen jälkeen, tai liittymärampilla heti alkupäähän.
Ja lähteä liikkeelle kuitenkin sen verran aikaisin, että takana tulevan ei tarvitse hiljentää enempää kuin muutenkin siihen paikkaan hiljentäsi.
Maantienopeuksissa vähimmäisvälimatka edellä ajavaan pyörään ei saisi olla ajallisesti kahta sekuntia pienempi, mutta tärkeämpää kuin
tämä ns. kahden sekunnin sääntö on mieluummin liioitella välimatkassa kuin tinkiä siitä.
Jätä aina kanssakulkijallesi tilaa väistää mitä tahansa yllättävää.
Heti perään sääntö joka on ristiriitainen edellä esitetyn kanssa. Etenkin silloin kun jono alkaa hidastamaan on erittäin tärkeää tarkailla mitä
kauempana edessä tapahtuu. Silloin osaa ennakoida eikä loppupään tarvitse vetää paniikissa jarruja tiukalle.
Ja ihan ensimmäisinä pyörinä ajavat voivat 'indikoida' hidastusta painamalla kevyesti jarrua, jolloin jarruvalot syttyy ja takana tulevat ehtivät
reakoida siihen että pitäisi alkaa hiljentelemään. Mutta kukaan ei saa jonossa iskeä jarruja kiinni kun näkee että edessä syttyy jarruvalot.
Ja kaikkein tärkein sääntö on että edessä ajavan sivutilaa EI MILLOINKAAN loukata. Tielle voi ilmaantua vaikka edellä ajavasta pyörstä irronnnut
osa, jota pitää pystyä väistämään turvallisesti. Ja pitää huomioida vielä pysäytysmatka, jos edessä oleva sattuu jarruttamaan väistön jälkeen tai
ennen sitä. Ja sitten taas kumous sivutilan loukkaamattomuuteen on valoihin pysähtyminen. Silloin ajetaan toisen rinnalle, eli ajetaan parijonoon.
No on tähän kohtaankin sitten muitakin poikeus ja poikkeuksen poikkeus sääntöjä, kuin ruotsin kieliopissa.
Vähemmän ajaneet ajavat letkan kärjessä heti ryhmänjohtajan takana, koska hännillä ajavat joutuvat mahdollisesti ruuvaamaan sinkkinaru kireämmällä eli ajamaan kovempaa. Vähemmällä kokemuksella siitä voi seurata hätäilyä ja turhia tilanteita sekä ylimääräisiä odotteluja esimerkiksi risteysalueiden jälkeen.
Tämä on kanssa sellainen asia mitä on etenkin niiden 'kokemattomaoien' vaikea ymmärtää. Yleisin kommentti oin että 'ajalen mielummin siellä takana,
niin minusta on vähemmän haittaa'. Mutta tämän asian hoitaakin järjestelevä taho, joten ei siitä enenpää.
Tässä muutamia mieleen tulleita asioita, joista on eniten 'pieleen menneitä' kokemuksia vuosien varrelta.
Ja käyttäytyminen pumpulla on myöskin se jossa joko saadaan aikaa tuhraantumaan tai sitten homma toimimaan.
Valitetaavasti taaskin tilastot ja kokemus puhuu ensimmäisen vaihtoehdon puolesta.
Suurten massojen lait pätevät tässäkin asiassa.
Jos jokainen hukkaa 'vuorollaan' yhteistä koko porukan aikaa minuutin koko vuorokauden aikana, niin se on yhteensä jo 40 min ja
koko suoritus voi kaatua siihen.
Ei ehkä olis kannattanut olla näin pessimistinen, mutta tämä on vain valitettavasti realismia.