Moi!
Jälleen on palattu Finnmarkista/Lapista etelään. Tuttuun tyyliin paluumatkallakin sattui ja tapahtui. Tai, no mainitaan vielä ennen sitä että välipäivä ylhäällä oli ihan ok. Teimme kaikenlaisia suunnitelmia ja vietimme "kevyttä" turistipäivää kylillä. Nordkapphalleniin emme lähteneet, koska siellä olemme molemmat käynneet useammankin kerran ja nyt olisi bussireissu maksanut noin 75 € per nenä, ja toisaalta kummallakaan ei ollut erityistä hinkua pukea kaikkia ajoromppeita päälle tuollaisen vaatimattoman lenkin takia
Asiaan, eli paluumatkaan:
Aamupalan jälkeen klo 07.34/07.35 (LT) startti E69-tietä kohden Olderfjordia (E6). Tosi hieno ajosää, pakkasta viisi astetta ja tuulikin kohtuullista ja tienpintakin jo monin paikoin aurattu. Matkan varrella ohitimme/kohtasimme lisää aurauskalustoa. Minulla renkaat pitivät ihan mukavasti, mutta matti oli valitellut jo tullessa että kiemurtelee. Epäilen että syy tähän löytyy ns. sekarengastuksesta. Edessä käytetty nappularengas ja takana uusi matalakuvioinen Mitas. Toki regaspaineillakin voidaan pelata, mutta en ihan heti suosittele tälläistä rengastusta. Minulla uudet Mitaksen E-07:t noin kahdellasadalla ns. välikelinnastalla (190/208). Lumisiin olosuhteisiin löytyy parempiakin renkaita, mutta mielestäni tämä toimii ihan hyvin jäisellä ns. normimaantiellä, kunhan lunta vain ei sada liikaa. Varsinkin tälläisella reissulla rengastuksen valinta on tosi haastavaa kun mennen tulle puolet matkasta ajetaan täysin erilaisissa olosuhteissa. Etelässä ns. nastantappokeli ja pohjoisessa kaipaisi "jytympää" vaihtoehtoa.
Etenimme kohtuu mukavaa kyytiä ja pari paikallista autoa ohitti meidät siinä matkalla, kunnes tullaan jyrkkään mutkaan (lähestyttäessä pohjoisesta uuden tunnelin rakennustyöpaikkaa) nopeutta 30-40 km/h ja siinä on näkemäeste, jonka takana oli kaksi kuorma-autoa pysähtyneenä rinnakkain ja juuri meidät hetkeä aikaisemmin ohittanut norjalainen sai nippa nappa autonsa pysäytetyksi ja Matti siinä perässä, jarrutuksen seurauksena otti vasemmalle puolelle kunnon lipat, siten että pyörä jäi keskelle tietä. Melkoisena yllätyksenä avautui minulle näkymä mutkasta, mutta sain väistettyä Matin pyörän keulan puolellta ohitse ja leikattua siitä takaisin oikealle kaistalle niin että pysähtyneeseen VW-Tiguaniinkin jäi ehkä metri vielä varaa. Vasemmalla puolen kaide ja oikealla puolin lumipenkka jonka takana kallio...
No, ei vaurioita kuljettajalle (lukuunottamatta mahdollisia henkisiä...) ja pyörälle, joten mopo nopeasti miehissä pystyyn ja ei muuta kuin luistit kaakkoon. Tälläiset tilanteet nollataan nopeasti, mutta on sanomattakin selvää että kun uudestaan ei mahalleen halua niin hieman vauhti hidastuu.
Loppu Vuonomaan osuus sujuu jouheasti. Karigasniemessä Yammulle lisää soppaa ja sitten kohden Kaamasta. Tiellä oli lunta sopivasti. Tämähän on välillä tosi paha tieosuus satavan/tuiskuttavan lumen vuoksi. Tauko Saariselällä ja "Kinkkejä" ei näkynyt, kun Coronaa ovat lähteneeet pakosalle...
Lähtiessä minulta tippuu vasemmalta puolen muovinen suojus sähköjohtojen edestä ja yritän laittaa sen paikoilleen samantein, mutta ei onnistu ilman satulan irroittamista ja nyt saa olla kun on talja niin hyvin kiinni, että ei muuta kuin suoja perälaukkuun ja Matin perään. Muutama minuutti ja saan hänet kiinni. Irroitan satulan nopeasti Sodankylässä kun Matti tankkaa.
Todella hienoa ajokeliä Napapiirin lähestyessä, mutta sitten iskee pimeys ja tieosuus Vikajärvi-Napapiiri on molempiin suuntiin ns. syvältä..., sillä se on niin "röpölöinen" ja epätasainen että ajaminen on suorastaan vaarallista ja nopeutta on pakkoa laskea reilusti alaspäin. Samalalla muutamia autoja ohittaa meidät ja kun jotkut eivät heti pääse ohitsemme, niin ilmeisesti "käämi palaa" ja eräskin sankari oli soittanut että täällä menee mopo ilman takavaloa. No, joo totta siinä mielessä että Matin menomatkalla oirehtinut takavalo oli nyt lakannut toimimasta kokonaan. Tämä sama ongelmahan oli minulla viimeksi ja nyt siihen on vaihdettu uudenman mallin Ledi-takavalo. Juuri ennen Napapiirin Shelliä olivat Sheriffit odottamassa ja Matti ohjattiin varikolle. Lupsakoita kavereita, ei tikettiä ja lupasimme hoitaa asian tavalla tai toisella kuntoon jollain väliaikais systemillä, elikäs Matilla oli pieni pyöreä taskulamppu kohtuu kirkkaalla valolla, niin totesin että teipataaan se kunnolla kiinni ylälaukun kanteen ja antaa valon olla koko ajan päällä ja ajan siten että Matin haalareiden heijastimet näkyvät ainakin välillä ajovaloissani, sekä mahdollisen ohiuttajan lähestyessä hän vilkuttaa pari kertaa jarruvaloa, kun kerran se toimi. Siinä se viritys toimi sitten seuraavat 1000 kilometriä. Negatiivisenä seikkana mainittakoon että tähän "tee-itse performanssiin" hupeni odottamamme virkistystauko, joten ei muuta kuin takaisin Vikajärven suuntaan "naatiskelemaan" entistäkin pimeästä illasta.
kantatie 82 kemijärvelle, suht hyvässä kunnossa ja loppumatka peesattiin puurekkaa. Kemijärvellä lisää soppaa tankkeihin ja sitten alkoikin ajokeli lauhtua ja tiet muuttua inhoittavan sohjoiseksi, mutta yllätävän hyvin siinä kuitenkin edettiin. Toki hieman raskaampaa kuin normaalisti. Suomussalmen yössä alkoi märkäasfaltti ja sen jälkeen ei enää lunta tienpäällä nähty. Mainittakoon että Rukan ohituksessa oli havaittaessa muutakin liikennettä, muutoin lähes tyhjiä teitä. Ristijärven kohdalla alkoi vesisade ja siitä sitten riittikin "joitakin satoja kilometrejä", no meillähän oli sadevehkeet päällä koko ajan, joten ei muuta kuin lisää hanaa, kun loskasta päästiin eroon. Neste Kontiomäen bensamittarikenttä oli aivan jäässä ja jään päällä noin 20 cm vettä. Onneksi oli molemmilla huopakumisaappaat jalassa , jotta tankkaaminen onnistui kuivin jaloin...
Kajaani, mitä siitä kertoisin, tuskin mitään sillä näimme pari autoa jonkun kulkukissan ja siinäpä se nälkämään pääkaupunki uinui maanantai yötänsä..., no joitan neonvaloja havaittiin kuin suuremmissakin kirkonkylissä. Syntymäpitäjäni (Iisalmi, papereissa jotain muuta...) ohitetaan nykyään turvallisesti moottoritietä pitkin. Ajoneuvoyhdistelmiä, ei juuri muita kulkijoita, ja lämpömittari oli jämähtänyt nollan tietämiin, joten tuttu (turvallinen ?) näky, keltainen suola-auto tuli useammankin kerran bongattua. Savolaisten pääkaupunkia lähestyttäessä päätimme kurvata Siilinjärven Shellille (24h) aikaistetulle aamupalalle. Molemmilla kroppa suht kankeahko, ilmeisesti alkaa ikä painaa, tai no mene ja tiedä nuorihan minä Mattiin verrattuna olen. Kuopio ohitellan ja Mikkelikin heti perään, tai olihan siinä välissä joku 160 kilometriä. Mikkelin jälkeen viitostiellä on laajat tietyöt ja vesisateen keskellä sai olla tarkkana että mistä "lävestä" milloinkin ajetaan.Vihantasalmen Nesteellä tankkaustauko ja varoivanen katsaus nastojen kuntoon, no eturengas on oikeastaan paremmassa kunnossa kuin oletinkaan, mutta takarenkaassa toki näkyy "julmetun tehon" vaikutukset
Hiukan rupateltiin menneistä ajoista (Meno-/paluu) ja siinä varovasti itseämme kehuttiin ja sitten Matti lähti kohden etelän houkutuksia ja allekirjoittanut kääntyi kolminumeroiselle tielle kohden Mäntyharjua ja siitä edelleen Etelä-Karjalaan. Lopetustankkauskuitti näytti klo 07.19 Sattuneesta syystä ajelin sellaisella haikealla fiilingillä vaativan ajosuorituksen loppumetrejä. Parin tunnin tirsat ja äsken sain ajopaperit lähetettyä sähköiseen ajotarkastukseen. Joskus aikanaan saamme kuulla miten virallisessa tarkastuksessa kävi.
JK. Nastoilla sellaiset 7000 kilometriä, vaikkei aina uskoisikaan että viimeiset kolme kuukautta on ollut "talvi".
PS. Matilta toki saatu lupa kommelluksien julkaisuun
-Harri.mopomies-
