Moi!
MENOMATKA
Kukkolaforsenin reissu sujui olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisen hyvin. Lähdin Turusta 20 minuuttia tekemääni aikataulua myöhemmin liikkeelle. Turku-Pirkanhovi välillä oli pahuksen kylmää (+5) ja kova sumu. Vaajakoskelta oli pääjoukko ehtinyt juuri lähteä, mutta tankkauksen yhteydessä Timo tulla tupsahti paikalle. Yhdessä ajoimme kohti pohjoista. Kärsämäen Teboililta oli juuri porukka lähdössä, joten tauko jäi pitämättä ja suoraan "lennosta" letkan hännille. Ainakin tässä kohdin ajofiilinki oli hyvä, sillä 455:km legi sujui "perinteisesti". Isolla porukalla Kukkolaforsiin asti. Valtakunnanraja ylitettiin ilman pysähdystä. Paikalla Kukkolaforsenissa oli pari Ruotsalaista ja ainakin kolmekymmentä Suomalaista, joista monet olivat suorittamassa rautaperseajoa. Kuka mitäkin matkaa. Jotkut olivat lähteneet liikkeelle jo perjantaina ja toiset taas suunnittelivat jatkavansa ajamista vielä maanantainkin puolelle. Paikkana Kukkolaforsen oli oikein hieno. Paremmalla ajalla voisi jopa yöpyä. Kahden tunnin tauko, josta tunnin kevyt lepo paikalle pystytetyssä Tipii-teltassa.
PALUUMATKA
Jälleen startti isolla porukalla ja tällä kertaa keulat kohti Kalajoen Hiekkasärkkiä. "Rantatie" VT-8 on järkyttävän tylsä ajaa ja vielä hitaampi kuin 4-ja 9-teitä pitkin Turkuun, mutta vaihtelua, vai miten se menikään. Vaasasta jatkoin matkaa yksin Rauman kautta Turkuun. Ilpon vetämä letka jatkoi Tampereen kautta kohti PK-seutua. Viimeisellä tankkauksella Raumalla ABC Kortelan pihassa juuri kun lähdin liikkeelle näin peileistäni Transportterin "syöksähtävän" perääni ja osasin jo odottaa pysäytystä. Puhallukset (näitä saisi olla enemmänkin) ja pyöräjuttua päälle. Maailma on kuitenkin lopun perin melkoisen pieni paikka, ainakin pyöräporukoissa! Ehdottomasti suurin riski ajamisen suhteen on pimeys hirvivaara alueilla. Esim. välillä Vaasa-Pori-Turku on aivan tolkuttoman paljon hirvivaara-alueita, joilla metsikkö on melkein kiinni tiessä ja hirvien havaitseminen ajoissa on todella vaikeaa. Pyöräni "valopatterin" avulla havaitsin yhden ylittävän tietä, jossain Närpiön (Närpes på svenska) paikkeilla. Pitkät valoni ovat riittävät, mutta lyhyet tarvitsisi olla kyllä Xenonit, sillä nyt valojen välinen kontrasti on liian suuri. 80-100 km/h nopeudesta kun vaihdat pitkiltä valoilta lyhyille valoille, niin välillä tuntuu ettei näe kuin muutaman metrin "nokkansa eteen", vaikka minulla on kuitenkin lyhyille lisävalotkin! Kotona Turussa klo 02.15 ja hetkisen kuluttua ruususen unta. Kokonaisuutena ajosuoritus sujui siis kohtuu hyvin, mutta sen kyllä huomasi, ettei ole voinnut treenata esim. vatsa- ja selkälihaksia, sillä jossain vaiheessa istuminen oli työläämpää kuin aikaisemmilla reissuillani. Sääolosuhteet olivat loistavat aamun pientä kylmyyttä lukuunottamatta. Samoin ennen Kemiä, jouduimme ajamaan noin 10 kilometriä märkää asfalttia, mutta vesisadetta ei kohdattu. Hieno syksyinen päivä ja yö. Jatkosta ei osaa sanoa mitään, katsotaan nyt alkajaiseksi ensi ja seuraavan viikon toimenpiteet ja sitten varmaan taas mietitään jatkoa tuon ajamisenkin suhteen. Ei maalata piruja seinälle ja mennä asioiden edelle, mutta jos "tohtorisetien ja -tätien" päätöksellä tämä jää viimeiseksi rautaperseajokseni (ajaminen ehkä sallittu vain "kohtuullisilla" pätkillä, itseään tarpeettomasti rasittamatta
), niin 31 suoritusta ja 100 000 virallista suorituskilometriä takana on hyvä lopettaa. No pidetään mieli positiivisenä ja katsotaan mitä tuleman pitää. IBA-Meetingiin on kuitenkin tarkoitus osallistua, jos ei muuten niin kyytiläisenä "kotilossa". Se vasta kovaa on, saattaa jopa peloittaa, kun ei ole itse ajamassa...
Edit: Kirjoitusvirheitä korjatessani, tuli muutama "päivitys".
-Harri.mopomies-
