Suuren Urheilujuhlan jälkeistä arkiaamua kaikille !
Pakko on kommentoida viikonlopun tapahtumaa. Hävettää etten IBAF:n tiedottajan roolissa enempää etukäteen hehkuttanut rallia. Tapahtuma oli kaiken kaikkiaan mahtava !! Voisin käyttää arkilllisen ylistyssanoja tapahtuman järjestelyihin, ajankohtaan, teemaan, tapahtumapaikkaan, kanssakilpailijoihin, ralli-staff-väkeen, Tuorlan majatalon pöperöihin jne... Kerrassaan ikimuistettava juttu.
Nyt jälkikäteen on selvää, että tulevia ralleja varten pitää koulutusta ja tiedottamista lisätä. Mahdollisesti järjestettävä "Ralli-akatemia" voisi tuoda nykyisistä jäsenistä helpolla kuskeja joko ensi vuoden Ruotsin ralliin tai sitten kahden vuoden päähän kotimaan ralliin. Jopa uusia rautapersekuskeja voitaisiin saada ajattamalla rallin perusvaatimus eli se perustonninen alle. Itsekin talven Rautaperse-infossa toistelin moneen kertaan uusille mahdollisille kuskeille, että RP-ajo ei ole "naula päässä ajettava kilvanajo".... nyt huolimatta rallipäällikön ohjeistuksista ja säännöistä tuli välillä mieleen että tämähän on rallia ja Kummeli-tyyliin rallissa lähes kaikki on sallittua.
Meillä oli Seniorin kanssa ryssän baltikki alla ja univajetta vielä arviolta 20 tuntia kun saavuimme base camppiin. Fiilis ei ollut siis alkuun korkealla, mutta ajomoodi iskeytyi päälle illan aikana ja viimeistään kun koordinaatit saatiin, niin innostus oli lähes tapissa. Kaksi vuotta sitten ajettiin lauantaina ja tuolloin en halunnut lähteä etelän ruuhkiin asuntovaunuja kiilailemaan, vaan suuntasin pohjoiseen hiljaisemmille teille ja paremille pisteille. Nyt kotimaamme syrjäisimmässä nurkassa sijaitseva Turku aiheutti suunnitteluun uudenlaisia "harmeja"....ruuhkaa olisi varmuudella jossakin päin. Onneksi ajopäivä oli perjantai ja lähtöaika aamuisen työmatkaliikenteen jälkeen. Hylkäsin pohjoisen pisteet ja Saariston rengastien heti kärkeen ja tein yhden ajolenkin tuttujen teiden varsille eli karkeasti perustonnimailisen mittaisen lenkin, jonka varrelle tai lähimaastoon osuisi noin 35 kirkkoa. Tuota määrää pidin liian suurena ja olin valmistautunut blokkaamaan huonopisteiset paikat pois. Kuvittelin että pisteitä ropisee kauempana enemmän kuin aivan lähiseudulla...tuo logiikka ei kuitenkaan ollut rallipäällikön suunnitelmissa. Lähdin ajoon heti kun rallikirja lyötiin käteen ja ensimmäinen paikka oli lyötynä lukkoon tuli siitä sitten pisteitä ihan mitä hyvänsä. Uutena sääntönä oli ohituskielto kun saavuttaa kilpakumppanin ja halusin välttää letkassa ajelemista. Olin jo ohittamassa ykköstiellä Harrikkaa, kun tajusin että sehän on Lassi ja sininen Harley. Lassi kääntyi Salon kohdalla ilmeisesti Teijon kirkolle ja pääsin yksin jatkamaan metsästystä. Johtuen auringon häikäisystä niin illalla kuin tulevana aamuna sekä halusta pysyä riista-aitojen sisällä pimeimpinä hetkinä käänsin vielä reittisuunnan ensimmäisen kahden kirkon jälkeen.
Sitten se olikin vain kahvan kääntämistä ja pujottelua. Neljännellä kirkolla törmäsin Jaskaan ja Jens-Olofiin. Viidennellä Timoon. Kahdeksannella jälleen Jaskaan. Yhdeksännellä Timoon. Keski-Suomessa jälleen Jaskaan ja ajelimme ruuhkassa peräkkäin Jyväskylään, josta itse suuntasin Pieksänmäelle ja Jaska kertoi häipyvänsä kotikonnuille Mikkeliin. Kuopion ja Nilsiän kautta Kolilta Lieksan seurakunnan kirkko ja sitten piti pudotella kuutostietä kaakonkulmille. Pikainen laskutoimitus ilmoitti kilometrien täyttyvän ennen Tuorlaa, joten aivan lähietäisyydellä olleet Tohmajärvi, Kerimäki ja Savonlinna piti jättää pois. Uukunniemi vielä toi lisäkilometrejä alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta isot pisteet houkuttivat. Ennen Imatraa loppui sitten gessusta bensiini, vaikka mittari lupasi vielä 58 kilometriä !! Kolme varttia tuhraantui taksikeskuksen ja kuskin kanssa, joka ei sitten malttanut lopettaa kännisten kuskaamista. Apuun pysähtynyt nuori mies toi bensiiniä ja sain ilmoittettua taksikuskille kiitokset tyhjästä. Kahden tunnin lepo vaihtui tunnin levoksi, jolla kuitattiin pakollinen lepovaatimus.
Lepotauon jälkeen pikavauhtia stadiin ja kolme kirkon kuvaus ja uudestaan baanalle, josta tavoitin Seniorin puksuttamasta kohti Turkua. Pikainen kuulumisten vaihto Piihovissa ja viimeisen tehtävän eli oluttölkin metsästäminen ABC:lta ja Salon kaupoista tuotti vesiperän. Tieltä numero 110 bongaamaan raamatullisia/kirkollisia vaakunoita. Kaikki mitkä löydettiin osoittautuivat ei-raamatullisiksi eli nolla pistettä vaakunoista. Piikkiön kirkko bongattiin bonuspisteillä ja alholiton olutkin löytyi Piikkiön K-Supermarketista, joten jäljellä oli enää Tuorlan majatalon kuvaaminen ja loppukatsastuksiin ja raportointiin ajo. Kirkkoja tuli bongattua muistaakseni 28 kpl. Rallilippu oli tallella ja myös ajokortti. Näin oli edellytykset rallin läpimenosta. Kolme tunnin välein saadut valiaikatiedot tuloslistasta olivat huima parannus kahden vuoden takaiseen ja ainakin itselle rauhoittavaa ja mukavaa luettavaa.
Näitä ralleja lisää. Ehdottomasti mielenkiintoisempaa kuin perus-RP-ajon köröttely. Lisätehtävät matkalla ja yhteydenpito base campiltä tuovat kummasti vipinää. Kuskeja saisi kuitenkin olla enemmän ja varmaankin olisi jopa rallihenkilökunnallakin mahdollista hoitaa isomman porukan viestien ja kuvien tilastointi. Ruotsalaisten mukana olo oli myös hieno juttu ja sai vielä maaottelumaiset kilpatunnelmat aikaiseksi. Viime kerran jälkeen olin valaistusta lisännyt mopon keulalle ja reitin suunnitteluun olin päättänyt panostaa niin laitteisiin kuin ohjelmiin, mutta ne jäivät tekemättä. Bensiinitankki voisi myös olla ilmeisesti vielä isompi, kuten brittikuskilla kaksi vuotta sitten Triumphissa.
Rohkeasti kaikki rautahanurit mukaan. Homma ei ole vaikeaa ja on todella mielenkiintoista. Tärkeintä ei ollut rallin voitto, vaan rökälevoitto seniorista
t. seppo jr
