Talviajokausi päättyi eilen ja Seniorikin jäi sunnuntaina sohvan pohjalle viikko 8/53:sta suunnittelemaan, joten ei itseäkään huvittanut eilen lähteä tien päälle Winter Buttia ja 9/53:sta etsimään. Koko talven saldo termisten talviajojen osalta jää melko pieneksi....ehkä vain kolme ajoa
Rytinät Ukrainassa vetää mielialan matalaksi. Onneksi paikalliset pärjää tunkeilijoiden kanssa....
Joulukuussa olisi tarvinnut olla tuoreita koronatodistuksia joko heti rajalla tai pikaisesti rajan ylityksen jälkeen.... ehkä ensi talvena on helpompaa ..... yhden kerran yritän vielä Polar Buttia.... sen olen itselleni luvannut
Ei löytynyt kiinnostusta talviajoihin. Tänä talvena keskitytään Base Campillä Jaloviinan juontiin. Siihen kelpaa Sr varsin hyvin.
Jos joku on vaikka myöhemmin kiinnostunut talviajoista, niin pari gessua on myytävillä ja nippu sisäänajettuja nupikumeja.
Tosiaan muutama päivä olis vieläkin aikaa ajaa talviajo. Talvinoviisikuskien innoittamana polkaisin itsekin Gessun käyntiin ja nokka kohti Napapiiriä.
Kelien mukaan aikeena hurauttaa joko Ice Butt tai Polar Butt. Volttilähtö Forssasta Orikedon kautta kohti pohjoista.
Uudet Mitaksen nollaseiskat alla ja niitä säästellen varovaisesti kostealla asfaltilla. Lämpötila keikkui + 2 asteen hujakoilla Ouluun asti. Kalajoella vaihtui sadepuku kelkkapukuun ja bemarin ajosaappaat kelkkakenkiin. Kuusi kerrosta yhteensä päällä ja tällä kertaa ei Gerbingejä, eikä tankohanskoja.
Talvilomaviikkojen vaihtopäivä käsillä, mutta menoliikenne oli jo mennyt ja vain vastaantulijoilla oli suksiboxeja. Ohittelemaan mahtui kuitenkin ja yksin kun liikkuu, niin ei tarvitse peiliin tuijottaa….
Rengaspaineet lähdössä 1,5 baria ja vasta Rovaniemen jälkeen alkanut lumisade pakotti laskemaan pariin otteeseen painetta. Ensin 1,2 bariin ja sitten 0,9 baria oli lopulta soppeli. Pienen lumikerroksen alla oli nelostiellä spooreja, jotka woblauttivat häijysti.
Normaali miettimistauko Saariselällä siitä, että riittääkö aika ja paheneeko keli, ajanko takaisin nelostietä Kemiin ja sieltä Leville. Matka jatkui ja Kaamasen kievarin jälkeen lumisade loppui. Karigasniemelle tie valkoinen ja jäinen, mutta vauhtia sai pidettyä hyvin. Norjan puolella tiet jäisiä ja uurteisia. Paikoin oli kyllä jopa hiekotettuja. Aurinko nousi ja maisemat olivat todella komeita. Sivutuuli hieman otti kiinni paksusti pukeutuneeseen motoristiin.
Oldefjorfin risteyksessä aikaa oli jäljellä lähes kaksi tuntia ja tienviitta näytti 99 km ja kilometrin päässä 89 km. Nyt kirosin. Olin unohtanut uudet tunnelit, kun valitsin saman reitin kuin Jukan ja Harrin kanssa muutama vuosi sitten. Reitti on nyt tuntuvasti lyhempi uuden tunnelin ansiosta. Muistelin kuitenkin, että itsellä oli varaa lähes 30 km reitissä. Poikien reitti ei nykypäivänä riittäisi.
Viimeinen pätkä Oldefjordista Honningsvågiin oli jäinen ja nyt sai puristaa tosissaan sivutuulen ja polanteiden väistelyssä. Perille kuitenkin päästiin ja nyt pari päivää eläkeläisen ihmettelyä ja toipumista.