Aamulla yhteislähtö kohti Lantanaa. Osa porukoista jättää kamat hotellille, koska illalla NHL-peli ja siirtyminen Orlandoon vasta sunnuntaina. Isompi joukko koittaa saada tavarat mahtumaan pyörien laukkuihin. Ainakin Kaitsu jättää matkalaukun hotellille säilytykseen, koska palaamme viikon päästä samaan luukkuun. Harrikoiden takaboksin päälle saa merimiessäkin näppärästi, mutta uusi Wingi on pieni säilytystiloiltaan ja myös tarakkateline puuttuu.
Isoja tietöitä hotellin lähellä ja motarille vievät rampit suljettu. Joudumme ajamaan etelää kohti hetken matkaa kunnes rampeista voimme tehdä u-käännöksen ja kurvata kohti pohjoista. Esikaupunkialue tuntuu jatkuvan loputtomiin. Motarilla 5-6 kaistaa rinnakkain ja Sun Pass oikeuttaa ajamaan äärimmäisenä vasemmalla kulkevia Express Lane-kaistoja, joilla nopeus nousee alkuruuhkien jälkeen jopa 90 mailiin tunnissa. Liittymä on tiedossa, josta kääntyisimme Lantanaan, joten nyt nautitaan aurinkoisesta kelistä ja vapauden tunteesta

Lantanasta löytyy Krämpan ohjeistama osoite ja Krämppa vaimoineen. Asuinyhteisö on aikanaan nimetty ”Pikku-Turuksi”, mutta nykyään vaasalaisia on enemmistö, joten paikka on alettu kutsua ”Pikku-Vaasaksi”.


Suomen mittakaavassa todella iso mopokauppa, uusia Harrikoita esillä pitkälti toista sataa kappaletta ja koeajopyöriä kymmeniä. Piletit saadaan sisältä ja niillä saadaan maistuvat suolapalat pihalta ja maksimissan neljä olutta per lärvä. Paikalla myös mahdollisuus pesettää mopo bikinipukuisen mimmin toimesta. Pakkohan sitä on seurata pesudienen ja letkun liikkeitä. Pyörien laatua en kommentoi, mutta ajovarusteet ovat huippukivan näköisiä ainakin omasta mielestäni....siis kaupoille.
Kello käy, joten lätkäfanit joutuvat lähtemään takaisin Miamiin. Orlandon porukka jää nauttimaan krominkiillosta ja punaisiksi värjätyistä kutreista. Motarilla onnettomuus pienen matkan päässä. Express Lane-ajokaistojen välissä on vajaan metrin levyinen pikkukaista, jonka alunperin luulin olevan hälytysajoneuvoja varten, mutta noudatamme paikallisen motoristin esimerkkiä ja ajamme sitä pitkin jumissa olevien autojen välissä. Onnettomuuspaikan lähellä vain kaksi kaistaa kuudesta on käytössä ja jenkkityyliin poliisiautoja on liki kymmenen vilkuttamassa punaisia ja sinisiä valoja. Paikalla on vielä HD kyljellään ja yksi auto kylki sisällä. Kolaripaikan jälkeen motarin päällä valotauluissa toistuvat ohjeet autoilijoille”Katso kahdesti ja noudata varovaisuutta, kun näet moottoripyörän. Aja vastuullisesti”. Tällaisia tauluja kaivattaisiin myös meille kotimaahan. Selviydymme työmatkaliikenteestä hotellille ja niin myös toinen porukka Orlandoon.
Nopea valmistautuminen lätkämatsiin ja taksi alle. Matkaa areenalle kolmekymmentä mailia ja ruuhkassa aikaa tuhraantui reilut puolisen tuntia. Halli todella hieno ja vetoisuudeltaan taisi olla rapiat 18000 katsojaa. Pikainen vierailu pelipaitakaupassa ja hissillä neljänteen kerrokseen, jossa Matka-agenttien hoitama VIP-tila. VIP-tilaan mahtuu ruokailemaan noin 400 henkeä. Buffa-ruokailuun kuuluvat miedot juomat ja jälkkärit sekä suolapalat koko matsin ajan. Ottelun voi katsoa ravintolasta tai sen alapuolella olevilta katsomopaikoilta. Koko lysti kustansi 200 taalaa. Hintansa väärtti maalaispojan mielestä, koska jäällä vielä mm. Barkov ja muut suomalaiset. Luongon pelipaidan jäädyttäminen myös melkoinen tapahtuma sekä kansallishymnien Kanada & USA kuunteleminen. Peli päättyi 4-1 Panttereille. Uber-kyydillä hotellille ja kysynnän ollessa kova, niin tarjotun palvelun hinta tuplaantui.

Samaan aikaan Orlandossa pieni murhe parisängyistä. Hotelli täynnä ja härkäpareillekin tarjolla vain parisänkyjä
