keskustelu.ibafinland.fi

Ei ole ilmeisesti liian raskas työpäivä jollakin



Ja suolle taas!

,

Sitten itse ajosta. Reittiin oli saatu Suomen hienoimpia mutkateitä, mitä oli todella mahtavaa ajaa. Minähän en ajanut tarkalleen Mutkaperse-ajon reittiä yhtenä ajona ja kaiken lisäksi toiseen suuntaan kuin varsinaisessa ajossa tullaan tekemään, mutta uskon että näinkin sain hyvän kuvan reitistä. Ei tarvinnut ajaa puuduttavaa moottoritietä eikä isoja ruuhkaisia ja tietöiden vaivaamia valtateitä vaan sai mennä vapaasti pienempiä teitä. Varsinkin Mikkelin ja Kolinportin välinen osuus jäi mieleen, Siitä ei ajoreitti voi paljoa parantua. Toki reitillä oli suoria osuuksia pohjoisessa ja pohjanmaalla mutta nekin tuntuivat miellyttäviltä ajaa koska liikennettä oli tuskin nimeksi ja kapea suora tie oli kuin varta vasten konepyörä ajajalle varattua yksityistietä.
Joitakin ongelmiakin oli matkalla. Talven jälkeen reitti oli kova testi pyörän alustalle. Pienempien teiden kunto oli paikoitellen kehno, on routa-pattia, -reikää ja -railoa. Jousituksen, iskunvaimentimien ja renkaiden tulee olla kunnossa tällä reissulla. Säädin jousitusta ja lisäsin ilmaa matkan aikana. Minulla oli poikkeuksellisen paljon painoa takana ja se näkyi hyvin yöllä kun mutkassa ajoi routapattiin ja valot heilahtivat kohden kuusen latvoja. Kovassa kallistuksessa pimeässä niitä ei voinut mitenkään väistää.
Luonto on tässä ajossa lähempänä kuin moottoritie ajossa. En ole koskaan nähnyt niin paljoa metsälintuja kuin tällä reissulla, monta kertaa lähtivät teiltä lentoon vasta aivan viimatingassa ja lensivät pitkän matkaa aivan pyörän edessä tai vierellä ja totesin että niiden pakonopeus on 70 km/h. Jänikset ja rusakot pääsevät melkein yhtä kovaa. Onneksi yhtään poroa ei sattunut tielle ja näin vain yhden hirven tien vieressä. Ajankohta oli sikäli hyvä ettei itikoita ollut vielä sotkemassa visiiriä.
Suunnistamissa oli pientä haastetta, ei siinä ettenkö olisi löytänyt hyvin seuraavalle taukopaikalle mutta GT-kartalla tehdyt nuotit ja GPS-näyttämä reitti eivät olleet samat. Tulikin ajettua useampi kymmenen kilometriä soratietä. Itse pidin sitä vain ja pelkästään hauskana mutta se ei ole tämän ajon tarkoitus viedä Foban VFRää kelirikkoiselle sorabaanalle. Ongelma on yksin minun pikaisen valmistautumisen. En laittanut GPS ohjelmaan riittävästi välipisteittä tankkauspaikkojen välille ja eri ohjelmat laskevat sitten reitit kulkemaan omia polkujaan. Enemmän minua harmittaa näin jälkeen päin kun huomasin ajaneeni isompaa tietä kun vieressä olisi kulkenut pienempi aivan saman suuntainen tie. GPS osoitti taas että on apuväline ei ensisijainen suunnistuslaite. GPS sekosi matkan aikana ja piti boottata sillä seurauksella että siitä katosi musapuoli ja moottoripyörä kuvake, joka kertoo missä mennään mutta kartta kyllä rullasi ja jälki viivaa syntyi joten pysyin kartalla. Nuoteista ajaminen toimi kuitenkin melkein riittävästi ja vain pari kertaa piti arpoa risteyksessä.
Sää oli miltei parasta mitä Suomen suvi voi tarjota, joskin yöllinen pakkanen puri minua jostain syystä kuin vesikauhuinen kulkukoira. En muista olleeni noin jäässä ajossa sitten ensimmäisten retkien vuosituhannen vaihteessa. Päällä oli täysvarustus sähköliiviä myöten mutta tärisin horkassa aamuyön tunteina pohjanmaan tyhjillä huoltoasemilla. Matkaa oli jäljellä tuhatkuntakilometriä tuli tunne onko tässä taas mitään järkeä. Aurinko kuitenkin lämmitti päivän aikana taas normi tilaan ja matka alkoi maittaa. Näin vastapäivään ajaessa aurinko paistoi todella pahasti silmiin sekä illalla ja aamulla kun lähdin illan suussa matkaan. Muutenkin nämä ilta lähdöt eivät oikein sovi minun fysiikalle, jaksaa kyllä ajaa mutta fiilistä on vaikeampi pitää yllä. No aina ei voi valita vapaasti.
Reitillä on sitten pieniä ja pienempiä huoltoasemia ja kannatta unohtaa uhonsa tankata vain sitä oikeaa bensaa. Tankkasin suosiolla sitä mitä oli saatavilla. Kylmäasemien lisäksi törmäsin ensimmäiseen pimeään asemaan. Enonkosken Nesteellä ei ollut muuta valoa kuin automaatin näyttöruutu. Ensin arvelin että asema on lopettanut toimintansa mutta kyllä sieltä bensaa sai. Kysymys kuuluu osaatko tankata pimeässä? Onneksi suomen suvi on menossa kohden valoisia öitä. Aika ajoon riitti aivan hyvin mutta isomman joukon kannattaa varautua ehkä pidempiin taukoaikoihin kuin mitä yksin ajaessa. Taukoaikojen keskiarvo oli 10 minuuttia.
Loppu päätelmä on että reitti on hieno ja pienellä tarkennuksilla siitä olisi tullut liki täydellinen.
Zoltan muuten kuuli väärin että tämä olisi viimeinen ajo, ensi viikolla on tarkoitus ajaa seuraava
Lonely Rider

jonkko kirjoitti:Ei ole ilmeisesti liian raskas työpäivä jollakin

Ei ollut taaskaan liian raskas työpäivä joten piti lähteä mutkia laskemaan.

Koska olin matkalla Joutsaan oli kaksi vaihtoehtoa. Joko Sysmästä Korpilahdelle ja siitä mutkareittiä Joutsaan tai valitsemani reitti vastapäivään Kausalasta Mäntyharjulle ja siitä mutkareittiä Joutsaan. Aloitin mutkittelun jo Vantaalta ja kokonaisuudessaa suunniteltu reitti oli
Vantaa-Tuusula-Pornainen-Myrskylä-Kausala-Mäntyharju-Mikkeli-Puumala-Savonlinna-Juuka-Kuhmo-Puolanka-Pyhäntä-Evijärvi-Parkano-Korpilahti-Joutsa.
Reitti tuli mittausten mukaan juuri ja juuri 1600 km, joten siirsin vielä aloitusta Tuupakantieltä Martinlaaksontielle ja ajoksi 1600K.

Ei ollut 5000 mutkaa lähelläkään. Vantaalta - Pyhäntään 1682 mutkaa / 1058 km. Pyhännällä lopetin laskemisen kun pohjanmaalla ei ollut niitä mutkia.
Jos lasketaan loppumatkalle keskiarvo 1,5 mutkaa/km saadaan 990 mutkaa lisää.
Mun reitillä ainut mutkaosuus jossa päästään yli 3 mutkaa / km oli Pornainen - Kausala.

Kokonaisuuessaan reitti oli hienoa mopotietä, mutta osittain lievä pettymys. Mutkaperseeseen suosittelen reitin kääntämistä Mäntyharjulta toiseen suuntaan. Jos reitti ajetaan suunniteltuun suuntaan lännestä ylös ja idästä alas, niin yön pimeydessä (tai hämäryydessä) reitin parhaat osat jää 'näkemättä'. Tosin sitten tulee Savonlinnan läpi ajo päivällä turistien keskellä, mutta reitin mutkikkain osa routapomppuineen päivällä varmasti antoisampi. Ajankäytön suhteen reitti on haastava, joten jos kiristystarvetta tulee on se helpompi tehdä paremmilla ja suoremmilla pohjanmaan teillä. Ja jos ajon onnistuminen aikataulussa uhkaa kariutua, niin länsirintamalta ehtii 'nopeammin' pois. Pohjanmaan reittiä muutenkin voisi yrittää muuttaa. Vaikka taitaa olla vähän myöhäisätä tässä vaiheessa.
Parasta tällä reitillä on välit Kausala - Mäntyharju, Puumala - Sulkava, Savonlinna - Liperi, Kuhmo - Puolanka - Vaala ja nämä .

Puolanka - Vaala väli on melkein koko matkan 100 rajoitusta, jossa mutkat on ajettavissa rajoitusten mukaan, mutta kunnon mutkia kuitenkin. Toisin kuten muilla reitin 100 rajoitusalueilla.
Pettymyksiä on Ristiina - Mikkeli, Sotkuma - Polvijärvi (502-tie), Juuka - Nurmes ja oikeastaan koko matka Pyhäntä - Parkano, liikaa tätä . Pohjanmaalla on kymmeniä yli 2 km suoria ja jopa 6 km suoraa

Korpilahti - Joutsa välillä on isoja routareikiä. Kannattaa ainakin katupyörällä vähän katsoa. Keskellä ajoväylää istui myöskin iso metsäkanalintu, mutta väistin senkin.
Joka tapauksessa ajetaan reitti miten päin tahansa Hillosensalmen jälkeen tulee pitkät suorat. Savon radan (eritaso) ylityksen jälkeen Selänpää - Valkeala risteys tulee aika nopsasti eteen. Nyt ajoin reitin toiseen suuntaan, mutta kotikulmilla kun pyöritään, niin nuoruudessa on tullut otettua suorilla vauhtia.

Kaikilta Fobban merkitsemiltä asemilta sai kaikkia laatuja, mutta Pyhännän Seolla 98-löpö maksetaan katoksessa automaattiin ja tankataan huoltamon 'takana', tai ainakin sivulla.

Hyvä että "tiedustelua" on tehty.

Tiedossa oli jo alunperinkin, että Pohjanmaalla on suoraa ja satasen tietä. Ko. osuudella voi aikatauluun saada vähän varaa, jota voi sitten hyödyntää lenkin loppuosalla Ahmovaarasta eteenpäin. Tuolle välille sattuu myös "merimatka" ja lautan kipparin kanssa on sovittu puhelinyhteydestä aamuyöllä, jotta paatti saataisiin oikealle rannalle ilman odotusaikoja.

Hyvää mutkapätkää löytyy varmasti tämän suunnitelman ulkopuoleltakin, mutta mennään nyt näillä. Lähtijöitä on yhteensä 12 kpl - ryhmäajo pudottaa väkisin keskituntinopeutta ja tauot tankkauksineen vaativat myös aikansa, joten nopeaa tietä pitää olla myös reitillä. Porukka jaetaan varmaankin kahteen pienempään ryhmään, joiden lähtöä porrastetaan sen verran, että ryysistä tankkauksissa ei pääsisi syntymään.

Tästä saatavia kokemuksia voi tulevina kausina hyödyntää uusien ajotapahtumien suunnittelussa. Ongelmana saattaa olla vetäjien vähyys, mutta menköön tässä haasteena tämä.

Ajoin niin kovaa kuin rajoitusten mukaan pystyi ja uskalsi. Tie, pyörä ja kuski olis mennyt kovempaa, mutta ....
Taukoja pidin todella vähän. Eka tauko Juukassa, siihen asti pelkkiä tankkauksia.
Puolangalla piti putsata visiiri kun ei meinannut enää nähdä läpi.
Evijärven jälkeen alkoi satamaan sen verran että valitsin loppumatkalle kiertotien ja tulin isompaa väylää. Tässä on "takarajat" millä ehtii vielä "nopeusrajoitusten" mukaisesti perille.
Tosta kun laskee ajoajat ja taukoa 3 min / tankkaus, niin lista paljonko aikaa pitää olla jäljellä.
Pyhäntä 11:11
Puolanka 9:29
Kuhmo 7:47
Juuka 6:16
Savonlinna 3:59
Puumala 2:53
Mikkeli 1:49
Mäntyharju 1:13

Ja nää on päivällä ajettuja aikoja.
Evijärvelle mennessä 'eksyin' 20 km ja tuli ajettua soraspooriakin, joten siitä (mun ajossa) eteenpäin ajat eivät ole paikkansa pitäviä.
Ja se alkumatkahan on aikataulun kiinniottamista, joten niillä ajoilla ei olisikaan niin merkitystä.

Ensi kesäksi on jo monta 'mutkareittiä' suunnitelmissa, joita täytyy tässä kesän aikana käydä ajelemassa ja tarkistamassa.