Aamujen aamua jälleen.....
Silmät rähmää tirsuten kirjailen raporttia eiliseltä tai toissayöltä paremminkin. Vko 3/53 puuttui pääsyvaatimuksesta syntisten pöytään. Itse se pitää ajaa tuumasi entinen mies..... ei tule faxilla, eikä takapenkillä istumalla tuo mainen kunnia ja kangaslätkä Club 53:n presidentiltä. Harmageddon Brothersin jäsenyyden pääsyvaatimuksena on aidosti suoritettu teko( pihvin syönti ) ja Austaralian hallituksen yksimielinen hyväksyntä. Olen tehnyt ehdotuksen Club 53:n hallitukselle, että jälkikäteen pitää tarkistaa jokaiselta kandidaatilta ajomaa ja onko itse ajettu ko. ajo.
Nooh asiaan. Winter buttia lähdin yrittämään klo 21:23 tiistai-iltana pitkän Foreca-suunnittelun jälkeen. Poikkeuksellisesti sahasin kakkostietä Porin ja vihdin välillä ensin 400 km noin niinkus varmuuden vuoksi. Ajokeli hyvä, pientä pakkasta ja ei vielä loskaa ilmassa. Seuraavaksi Forssasta Turun kautta kohti Rajahovia. Foreca oli luvannut lunta illalla kaakonkulmille. Vaikeudet alkoivat jo siellä pienessä kalastajakylässä, jota kiertävät kehätiet. Ruattinkielisten kalastajien ja savolaisten jälkeläiset sekä puoli Somaliaa ajaa ilmeisesti kitkarenkailla ja tienaurausmäärärahat on kulutettu Elokapinan väen poiskantamiseen kaduilta. Rampit ja erkanemiskaistat törkeän spåårisia ja jopa motarin kaistoilla hulvattomat polanteet. Muualla valtakunnassa nastarenkaat syö nopeasti jäänriitteet ajoväyliltä, mutta ei snadissa. Kuljettajasta oli tulla matkustaja useampaan otteeseen.
Seiskatie oli auraamatta ja ajokeli huono. Nopeusnäytöt vilkuttivat 80 km/h ja liirailevaa autoa, mutta takavetoisilla bemareilla pääsee ilmeisesti ajamaan sen verran kun kuskilla kanttia piisaa...
Amiraalista oli "pakko" kääntää valot kohti Vantaata, kun luonto loppui lumipöpperössä ajeluun. Seuraava yritys nelostielle, jossa roiskui suolainen rapa. Erkanemiskaistat oli juntattu spååreja täyteen ja mopo meinasi karata itsestään Keravalle .... kaksipyöräisellä melko vaarallisia nuo jäiset urat
Tie aukeni Mäntsälään tultaessa ja rekkojakin uskalsi jo ohitella. Heinolaa lähestyttäessä alkoi vasen kaista olemaan luminen ja niinpä käytin kakkostien valttikortin ja kurvasin Vierumäen Matkakeitaalle ottamaan kulmakuitin. Onnittelin jo itseäni alkumatkan selkeistä kilometreistä ja kävin jättämässä mustanharmaan suolavanan huoltoaseman käymälään. siis lattialle
Hapiaan nelostietä Vantaalle ja varma nakki kolmostie. Se oli Forecan lupaamana täysin sula, mutta tietenkin loskaa lensi. Kääntöpiste Pirkanhovi ja taas Vantaalle yksi tähdensakara valmiina. Uudestaan Turkkuseen pimenevässä iltapäivässä ja suolalillun seassa. Turusta tai Liedosta kulmapiste ja päivän suurin järkytys. Jouduin huoltoaseman kääntymiskaistalla ajamaan korkean polanteen reunalle ja mopo alkoi suistumaan kyljelleen, mutta jostakin tuli käsky runttaista kelkkakenkä apinanraivolla asfalttiin ja kiskaista pyörä pystyyn. Itsekin ihmettelin liikennevaloissa, että olinpa kerrankin hurja kuski. Vaikeuksia pitää naamaa peruslukemilla ....
Samassa hötäkässä pimeni lämmitys visiiristä ja loppumatka tankkauksen jälkeen piti ajaa visiiri auki Forssaan. Siksi silmät hieman rähmäiset.... ei johdu vielä Jaloviinasta...
t. seppo jr
