Georgian ihmeitä

[harrimopomies]

Moi!

Kolmen kopla seikkailemassa Georgiassa toukokuussa 2025. Kuvia Facessa, täällä lyhyttä vanhanaikaista blogia ilman kuvia.

-Harri.mopomies-

[harrimopomies]

1. ja 2. vrk.
Turku (FIN)-Munchen (D)-(Tbilisi (GE).

Olikin aika jo jättää taakse Gessun kotimaan vilpoisten ajokelien retket nurkissa ja siirtyä mopoilemaan lämpimämpiin maisemiin. Tällä kertaa mukavasti päivävuorolla Lufthansan siivin Munchenin pompun kautta Kaukasukselle Georgian (Skartvelo) pääkaupunki Tbilisiin. Tämä alue on osa vanhaa Gruusian sosialistista Neuvostotasavaltaa.

Neljäs kerta (-2014, -21 PPB mj., -22 PPB mj., -25) näillä kulmin, mutta ei se haittaa aina löytyy jotain uutta. Nyt on pari vuorokautta hengailtu Tifliksessä ilman mopoja ja kierreltyä ympäri miljoona kaupunkia. Rauhallista, tosin parlamenttitalon edessä oli pieni muotoinen mielenosoitus, jossa paikalla poliiseja enemmän kuin mielenosoittajia.

Ja kyllä, EU-lippuja liehuu edelleen myös hallintorakennuksien lipputangoissa.Täältä löytyy niin uutta suurkaupunki ilmettä, kuin vanhan kaupungin sivukatujen rappio romantiikkaakin. Kaapelihissillä on ajeltu ylös vuorelle ihmettelemään äiti Georgia patsasta, niin ikään on bongattu lähiseudun muitakin patsaita ja kirkkoja. Itseasiassa kaapelivaunulla ajettiin kahdesti, sillä kävimme vielä toisen radan kautta Mtatsmindan huvipuistossa. Tämä on jyrkempi ja pidempi kuin ensimmäinen versio.

Tutustumisen arvoisia ovat myös vanhan kaupungin ravintolakadut, fugelaisittain Nälkäkatu on lähes kulman takana, sillä majoitumme luonnollisestikin vanhassa kaupungissa lähellä Narikalan linnoitusta. Berlinin muurin muistomerkiltä (?), Isanin linnoituksen pihalla olevan ratsastajapatsaan kautta vaikuttavalla paikalla sijaitsevan kirkon takaa kiertäen kuningatar Darejan palatsin pihamaalle. Kaupungista löytyy näitä vanhoja rakennuksia paljon, joten jos olet niiden ystävä niin tänne vain…

Säässäkään ei ole valittamista, sillä heti aamusta +16 C ja päivällä +25 C auringon porottaessa kirkkaalta taivaalta. Käveltyä on tullut kilometri tolkulla ja kuumimpina aikoina mieluusti varjoisia ja kapeita kujia pitkin. Boltillakin on ajeltu, kun kaikkalle ei jaksa apostolin kyydilläkään.

Vierailimme myös Dry marketin ”taiteilija puistossa/kirppiksellä ja vanhassa kauppahallissa ja totta kai, kun ollaan viinintuottaja maassa niin myös parissa viinikellarissa. Täällä täytyisi olla mieluusti vielä pari vuorokautta lisää, mikäli meinaa tutustua ”kaikkeen” mielenkiintoiseen. Orbeliani niminen kylpylä näyttää ihan moskeijalta. Myös "eksoottinen "Rauhansilta tuli ylitettyä pariinkin otteeseen.
Ruoka on hyvää ja sitä riittää. Yksinkertaisesti maustettua lihaa, täytettyjä dumplingeja, sekä tuoreita yrttejä lähes joka ruuan kanssa. Eikä toki saa unohtaa Hatsapuriakaan.

Tinkauksen jaloa taitoa on jälleen harjoiteltu basaarien kaikkien ”kavereiden” myyjien kanssa. Hintataso on noussut sitten viime käynnin, mutta kohtuu hintaista kuitenkin Pohjois-Eurooppalaisten tulotasolle. Laitetaan tässä tulevina päivinä joitain hinta tietojakin ”eetteriin”. Paljonko Lareja tarvitaan laariin.

Huomenna sitten mopojen renkaat kohti pohjoista ja ”parin” mutkan kautta Georgian Sotilastielle ihmettelemään onko vuorilla lunta ja paljonko lämpötila laskee…

-Harri.mopomies-

[harrimopomies]

3.vrk.
Tbilisi – Kazbegi 230 km.

Huonosti nukuttu yö, sillä samassa kerroksessa yhdessä huoneessa ja parvekkeella oli noin kymmenen vironvenäläistä eukkoa melko ”kaasussa” juhlimassa. Lopulta noin klo 02.00 respasta kävi kaveri sanomassa, jotta jos möly jatkuu, niin se on koko porukka kadulle. Siinä vaiheessa oli jo puoli hotellia herännyt.

Tällä hetkellä maassa on venäläisiä turisteja/kutsuntojen välttelijöitä todella paljon. Lomailevat täällä, kun eivät tarvitse viisumia ja Eurooppaan matkustaminen on merkittävästi vaikeutunut.

08.30 kumijalan kyytiin ja kohti pyörävuokraamon uusia tiloja. perille ei todellakaan löydä vahingossa, joten kannattaa selvittää sijainti hyvissä ajoin. Olimme 5 minuuttia ennen sovittua paikalla, sillä suomalainenhan ei myöhästy mistään ja eipä ihme, sillä onhan tämän porukan äijillä lähes 70-vuoden kokemus aikataulujen noudattamisesta. Pyörien luovutus jne. sujui jälleen hienosti.

Liikkeelle +18 C lämmöillä ja mahtavalla ajosäällä. Perinteinen tunti Tbilisin rajalle, sillä liikenne määrä oli jälleen kerran aivan älytön infraan nähden. Voitteko uskoa, että pääkaupungin laita lähiössä nelikaistaisen tien ylitti moni kymmenpäinen lammaslauma. Lisäksi bongattiin lehmälaumoja, hevosia ja perinteisesti runsain määrin koiria.

Läheisen järven rantaa ajaen Tbilisin kansallispuiston ”puukujia” ja mutkia nautiskellen Tianetiin. Lounaaksi tulista soppaa ja leipää. Kolmelta hengeltä 72 GEL, noin 23,37 €, ei siis todellakaan hinnalla pilattua. Iltapäivällä käännös oikealle Georgian Sotilastielle ja tovin kuluttua pysähdys Aragvi-joen varrella sijaitsevalla Ananurin 1600- ja 1700 luvuilla rakennetulla linnoituksella. Pari kuvaa otettiin myös läheiseltä Zinvalin tekojärven maisemista.

Tie on paikoitelle huonossa kunnossa ja raskasta liikennettä on tosi paljon. Yhdistelmien rekistereitä (mm. RUS, AM, KZ, TR), kun katselee, niin ei voi välttyä ajatukselta, että täältä sitä rahdataan oikein urakalla kauppaboikotin alaisia hyödykkeitä itänaapuriimme. Rajalle jäätävän pitkä rekkajono. Tietöitäkin riittää ja lisäksi rakenteilla on uusia tunneleita. Lyhyt pysähdys Georgian ja Venäjän ystävyyden muistomerkillä Jvar-vuoreen huipulla. Tosin nykyisin monet georgialaiset pitävät sitä miehityksen monumenttina.

Lopulta saavuttiin Stepantsmindan kylään, joka on Kazbegin kunnan keskus. parit kuvat ja siirtyminen mutkaista tietä ylös 2200 metrin korkeudella sijaitsevalle, 1300 luvulla rakennetulle ristikupoliselle vuoristokirkolle (Gergeti Trinity Church). Mikäli Georgiaa kuvataan yhdellä valokuvalla, niin se on juuri tästä kirkosta ja takana näkyvistä lumipeitteisistä vuorista napattu.

Lopuksi vielä noin 12 km siirtymä Achkhotin ”lumilaaksoon”. Tosin ylhäälläkin lämpötila oli tänään +10 C, joten ei valittamista. Majoitus ja illallinen oikein hyvät. Ettei unohdu, niin kalustona meillä on jokaisella Suzukin 650 V-stromit. Kaksi valkoista ja yksi keltainen. Bensan hinta selvinnee huomenissa, sillä näillähän pääsee niin kauas, ettei joka kirkonkylässä tarvitse tankata. Hieno ajopäivä pulkassa.

-Harri.mopomies-

[harrimopomies]

4. vrk.
Kazbegi-Gori 205 km.

Tänään oli lämpötilojen ääripäiden päivä. Yöllä oli heikkoa pakkasta ja aamupalan aikaan klo 07.30 +2 C. Iltapäivän päätteeksi Gorissa +30 C. Mahat täyteen ja kamat jälleen pyörän päälle ja ei kun menoksi. Aluksi noin 2 km siirtymä ihmettelemään eräänlaista Pääsiäisaarten kopiota (Gigantic Sculptures by Merati Phiranishvili). Vuorenrinteeseen joitakin vuosia sitten pystytettyjä eri kivilajeista tehtyjä kasvokuvia. Ehkäpä joskus on käytävä tsekkaamassa myös ne alkuperäiset.

Seuraavaksi mopojen keulat takaisin Georgian Military Roadille ja suunnaksi etelä. Kävipä oikein ”munkkipussi” tuuri, ei juuri ollenkaan liikennettä meidän ajosuuntaamme. Mahtavan hienossa ajokelissä mutkia kanttaillen ja välillä ylös ja enimmäkseen alaspäin.
Liikenne ruuhkautui lähestyessämme Tbilisin moottoritietä. Hieman ennen sitä tankkaus- ja kahvitauko. 95-oktaanisen päivän hinta 2,74 GEL per litra, joka on 0,88 €. Yleinen valuutanvaihtokurssi on tällä hetkellä yhdellä eurolla saa 3,1 Laria. Aika helppoa, kun jakaa kaikki hinnat kolmella niin saa summat Euroina. Kahvia oli pihamyymälässä tarjolla, jos jonkin moista. Me nautimme Cappuccinot tasarahalla 5,00 GEL (1,61 €) per muki.

Lyhyt siirtymä motarille ja ylläri, sillä Mtskhetan liittymä oli suljettu, joten lyhyiden kiemuroiden jälkeen päästiin perille tähän Georgian vanhaan pääkaupunkiin. Täältä löytyy niin Samtatavrosin linnamainen nunnaluostari, kuin Svetitskhovelin 1000-luvulla rakennettu katedraalikin.
Siirryimme kapeata siltaa pitkin Tbilisistä virtaavan Kurajoen eteläpuolelle tielle 29, joka on mukava maaseututie peltojen ja satunnaisten kylien keskellä. Ei juurikaan liikennettä ja tovin ajettuamme päätimme tutustua oikein originaaliin kyläkauppaan. Pihalla kylänmiehet pelailivat jotain lautapeliä ja koirat uinuivat varjossa. Täällä tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Toki ostokset saatiin suoritettu ja siinä samalla olimme pienimuotoinen nähtävyys paikallisille.

Vielä lyhyt siirtymä ja saavuimme Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalinin (1878–1953) syntymäkaupunkiin. Jotkut hyväuskoiset hölmöt ovat myös tosissaan kutsuneet ”Isä Aurinkoiseksi”. Hänen kiistanalainen patsaansa seisoi vuoteen 2010 asti Gorin kaupungintalon edustalla, kunnes asukkaiden vaatimuksesta se siirrettiin Stalin- museon pihalle. Pihan toisella reunalla on myös Stalinin käyttämä salonkivaunu, jolla hän matkusti vuoden 1945 Jalta konferenssiin. Jäin pihalle ”päivystämään” toisten tehdessä lyhyen museo kierroksen.

Tällä kertaa päätettiin majoittua hieman tasokkaammin, joten ei muuta kuin hotelli Gori Inn parkkiin ja ennen sisään kirjoittautumista reissun ensimmäinen ketjujen rasvaus. Hieman outoa puuhaa ison Gessun kuskille…huomenna taas palataan autenttisempaan majoitustyyliin.
Bongasimme jälleen katutaidetta mm. erittäin osuvan talonseinä maalauksen muodossa (kts. kuvat). Paikallisessa muraali tunnelissa oli melko pimeää, jotta hienoja taideteoksia olisi voinnut kunnolla kuvata. Katto rakennelmiin oli myös maalattu jonkun töhertelijän toimesta ytimekkäästi ”Fuck Russia”.

Mainitaan nyt vielä, että tälle kylälle saavuttaessa päätettiin ajaa alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ensin hotellille vaihtamaan vaatetusta kevyemmäksi ja sitten käveltäisiin museolle. Siinä sitten ”oikaistiin” ja käännyttiin liikennevaloista vasempaan, kun olisi saanut ajaa molempia kaistoja vain suoraan.Sillä seurauksella, että Skoda Octavia ampaisi peräämme ja hyvässä hengessä kuittasimme 100 Larin (32 €) penaltyn per kuski. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että ensimmäisen partion tulostimesta loppui paperi ja tovin odotettuamme toinen partio toi uuden paperirullan. Pankit olivat perjantain kunniaksi menneet kiinni jo aikaisin iltapäivällä, joten käymme maksamassa joskus ensi viikon alussa. Oma moka, hyi meitä, no joskus näitä sattuu…tilanne nollattiin saman tein ja debrifing pidettiin ensi tilassa hotellin terassilla.

Lämmintä oli kaupunkikierroksella, joten päätimme lähteä normaalia myöhemmin illalliselle nauttimaan gruusialaisen keittiön antimia. Sielläkin sattui ja tapahtui, niin että nauroimme oikein kunnolla, mutta tästä ehkäpä joskus toiste.

-Harri.mopomies-

[harrimopomies]

5. vrk.
Gori – Oni 220 km.

Mitäpä tänään?

Judo Cup porukoiden kanssa yhtä aikaa aamupalalla ja siitä klo 09.00 auringonpaisteessa, mittarin näyttäessä +20 C sivukatuja pitkin vajaat 2 km. Gorin linnoitukselle. Ylös ei päässyt ajamaan, joten viimeiset 200 metriä kävellen ja samalla aamu hiet pintaan. Linnan lähellä sijaitsee myös Georgian sotasankareiden muistomerkki, joka koostuu useasta eri asennoissa olevista ihmispatsaista, joilta puuttuu jokin raaja, pää jne. Todella pysäyttävä muistomerkki.

Liakhvi joen rantaa seuraten sillalle ja ylitse. Hieman kuoppaista siirtymä reittiä E60 moottoritielle ja suunta länteen kohden Abhasiaa. 25 km 110 km/h, jotta saatiin hieman hiet jäähdytettyä ja sitten rampista ylös Satskheren tielle. Melko pian tuli tienvarren molemmin puolin maatuskojen ”matto- ja riipputuoli myymälä”.

Tie kiemurtelee lehtipuiden välissä ja tämä oli hyvää esimakua päivän mast legin ajamiselle. ajoimme Chiaturan kaupungin kautta ja hyvät hyssykät että on rähjäinen paikka. Surkeita kerrostaloja ja ränsistyneitä röttelöitä joka paikassa. Taattua neukku arkkitehtuuria. Kaupungissa harjoitetaan kaivostoimintaa ja yleisilme on likainen ja nuhjuinen.

Ajoimme ihmettelemään korkean kallion päälle pystytettyä rakennusta (Katshiki Pillar). Ylös ei saannut kiivetä, enkä sen puoleen olisi uskaltanutkaan. Kävimme ajamassa myös mielenkiintoisen maisema lenkin paikallisen linnan ympäri. Kapeata ja erittäin kapeata tietä.
Lopulta takaisin idän suuntaan ja reippaasti haisevan kaupungin jälkeen pysähdys tienvarsi lounaspaikkaan, josta tilasimme yllättävänkin hyvät pizzat. iso pizza ja 0,33 litran vesipullo kustansi 15 GEL (4,84 €).

Tovin matkaa Satskheren kohdalta pohjoiseen ja siitä alkoi tieosuus, joka oli todellinen ”päivän helmi”. Hyvä pintaista asfalttia ja tie nousee yli kahteen kilometriin ja mutkia on paljon ja mikä parasta erityisesti näin päin ajettuna vauhdikkaita sellaisia. Sitten päivän haaste. 900 metriä erittäin jyrkkää ja kolmella hyvin tiukalla ja tusinan helpommilla käännöksillä oleva tietä ylös The Monastery of Jruchin parkkiin. Jos tänne asti tulet, niin käypä ajamassa.

Tai oikeastaan ei siinä mitään parkkia ollut, vaan käännös pitää hoitaa vielä hieman edempänä erään talon pihassa. Ylhäällä oli ollut jotku ”bileet” ja meitä vastaan tuli kymmenkunta autoa ja tie on niin kapea, että juuri ja juuri mahtuu ohitse, kun toinen on pysähdyksissä. Juu, tänne ei parane viedä kovin kokemattomia kuljettajia.

Päivän päätteeksi saavuttiin Onissa sijaitsevaan Gallery perhe majoitukseen, jossa meille loihdittiin oikein maistuva, perinteinen georgialainen illallinen. Perinteinen viini- ja pontikkakierros tehtiin hieman myöhemmin, ennen live musiikki esitystä. Georgialaista kansanmusiikkia ja tanssia. Paikalla oli kolmisenkymmentä ihmistä ja meno sen mukaista. Hauska ilta.

-Harri.mopomies-

[harrimopomies]

6. vrk.
Oni-Kobuleti 275 km.

Aamulla puolisen tuntia vesisadetta. Ambrolaurissa Suzukeille lisää soppaa. Päivän litra hinta oli 3,03 GEL (0,98 €).
Rioni joen vartta kulkevaa hienoa tietä kohti Georgia kolmanneksi suurinta kaupunkia Kutaisia. Matkan varrella kannattaa ajaa tie Saime Pillarsille. Perillä muutama talo ja possulaumat tiellä. Takaisin tullessa mahtavat kalliomaisemat.

Kutaisissa kahvit ja päätös käydä Prometheuksen luolilla jo tänään.Prometheuksen luoliksi nimitetty luonnonihme on suorastaan pakollinen nähtävyys, jos satut näille seuduille. Kilometrin luola kävely ja pikkubussilla takaisin lähtöpaikalle. Kaiken kaikkiaan parin tunnin visiitti.

Täältä sitten etelämmäksi kohti Ozurgetin majoitusta, mutta värikkäiden vaiheiden jälkeen päädyttiinkin vesisateessa ja pimenevässä illassa Mustanmeren rantaan Kobuletiin. Oli tietöitä, huonoa tietä, paljon eläimiä, erityisesti vihaisia koiria jne.

Lopulta päästiin majoittautumaan. Hotellin huoneet ovat yksiön kokoisia ja viereisessä ravintolassa puolalainen ryhmä illallisella pitkän kaavan mukaan ja hienosti meillekin järjestyi samat herkut. Pitkä päivä, joten tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis…

-Harri.mopomies-

[harrimopomies]

7. vrk.
Kobuleti-Mestia 240 km.

Runsaan aamupalan jälkeen pyörien pakkaus ja mopot tallista pihalle. Hotelli Amigo jäi taaksemme kurvatessamme kohden Mustanmeren rantaa. +18 C ja kevyttä tuulta ja kuivaa asfalttia. Sään puolesta hieno päivä tulossa. Hyvä oli palvelu hotelli Amigossa, niin hyvä että eilinen illallinenkin saatiin ilmaiseksi.

Aluksi muutama kilometri eteenpäin ja käännös meren rannalle. Ari kävi ”lilluttamassa varvasta” ja me Kirsin kanssa tyydyttiin katselemaan hieman kauempaa. Tästä kohti Potin satama kaupunkia. Miellyttävän vähän liikennettä. Hetken kuluttua käännös pohjoiseen kohden luonnonkaunista Svanetin aluetta.

Jälleen muutama koira yritti uhitella meille ja tuttuun tapaan lehmälaumatkin olivat liikkeellä. Jvarissa tankattiin ja syötiin lounasta. Soppa oli jälleen hyvää. Tästä eteenpäin alkoi tämän päivän top osuus. Javarin jälkeen mukavaa mutkittelevaa tieosuutta aina Mestian kaupunkiin asti. 112 km, jonka ajamiseen kului tällä kertaa poikkeuksellisesti neljä tuntia.

Tie kulkee alkumatkasta Engurijoen vartta seuraten. Päällyste oli alkuun suht hyvä kuntoista, mutta muuttui matkan edetessä paikoin todella huonokuntoiseksi. Paloja puuttui tiestä, oli lyhyt ”mutaosuus”, vähän soraa sekä huomattavan paljon ”rynkyttävää” betoniosuutta. Lisäksi pari isohkoa tietyömaata ja muutama pienempi.Toisella näistä isoista työmaista nostettiin betoniseiniä vuorenrinteen tukirakennelmaa varten ja liikenne oli pysäytetty tunnin ajaksi. Vaikka oltiinkin vuoristossa ja liikennettä on vähän, niin mahtava ruuhkahan siitä syntyi. Tien avauduttua alkoi joidenkin osalta aivan järjetön ohittelu. Me koukattiin vielä pari hivenen eksoottisempaa osuuttakin, sisältäen mm. mielenkiintoisen sillan ylityksen.

Tähän väliin täytyy todeta, että mukavasti Suzuki mutkiin taittuu, mutta eihän se tunnu niin ketterältä kuin Gessu ja voimaa ei ole niin paljon, mutta ihan soiva peli tällaiselle reissulle. Kaikkien mielestä istuinkorkeus saisi olla hivenen korkeampi.

Lukemattomien mutkien ja pomppujen jälkeen saavuimme Mestian kaupunkiin, jossa majoituimme Elite House hotelliin. Mestiassa on noin 2000 asukasta ja se toimii piirikuntansa keskuspaikkana. Kylä muistuttaa tarjonnaltaan keskieurooppalaisia Alppikyliä. Oli ravintoloita, eri liikkeitä jne. yllättävänkin monia tarjolla. Majatalomme parvekkeilta ja kattoterassilta avautui mahtavat näköalat läheiseen vuoristoon. Näkyipä jopa hiihtohissikin maisemassa kulkevan.

Perusrutiinit ennen kylän kävely kierrosta. Käveltiin pääkatu edes takaisin ja sitten syömään georgialaiseen ravintola Liie:n. Kolmen hengen illallinen kaikkinensa tällä kertaa 31 €. Jälkiruokia ei nautittu. Ei enää mahtunut…koitan vaikkapa huomenna kertoa tarkemmin mitä syötiin. kovin on eksoottisia nimiä annoksilla. Tästä vielä iltakävelylle ja mahdolliselle virvokkeille, sillä huomenna on ohjelmassa välipäivä. Aamulla päätetään miten sitä vietetään.

-Harri.mopomies-

[harrimopomies]

8. vrk.
Mestia-Ušguli-Mestia 90 km.

Yöllä satoi niin että kattopellit kolisivat. Hyvä sänky nukkua ja huoneen ikkunasta/parvekkeelta avautuvasta maisemastakaan ei pahaa sanottavaa. Aamupala tosi hyvä mm. puuroa kaiken muun ”normisetin” lisäksi.

Kympiltä pankkiin hoitamaan pikavoitto pois. Tähän reissuun kuluikin sitten lähes tunti, mutta ei se mitään, sillä aamupäivän päätteeksi oli luvattu hieman maltillisempaa vesisadetta. Jostain syystä pankin neitokaista hymyilytti kolmannen ja samalla viimeisen maksumääräyksen esittäjän eli minun kohdallani…

Sadevehkeet päälle ja suunnaksi Ušgulin vuoristokylä. Ushguli sijaitsee 5 201 metriä korkean Shkharan huipun rinteillä noin 2200 metrin korkeudessa. Tie on rakennettu betonista, joten alkuun aivan hirveätä rynkytystä ja sitten hivenen parempaa ja taas rynkytystä. Vai menikö ne toisin päin, joka tapauksessa tietä on merkittävästi parannettu sitten viime käyntini. Kyllähän tämä V-Strommillakin taittuu, mutta ei jakoa Gessun jousitukseen verrattuna.

Viimeiset 6 km. ovat mielenkiintoiset, löytyy kunnon vesilammikoita, joista yksi huomattavan syvä ja muutamia muta osuuksia, reilusti tielle pudonneita kivenlohkareita jne. Sateesta huolimatta tästäkin selvittiin. Perillä pyörät parkkiin hotelli Teklan eteen ja kahville yläterassille. Sisällekin olisi päässyt, mutta näissä varusteissa terassi oli Ok. Sieltä oli hyvä seurata sadetakit päällä samoilevia turistiryhmiä. Tie jatkuu 80 km. eteenpäin Letekhiin, jolloin saavutaan jälleen asfaltille. Tämä osuus kiinnostaisi joskus ajaa. Tie nousee 2600 metriin ja on kuulema monin paikoin kohtuullisen haastava ajaa. Tällä hetkellä myös osittain suljettu.

Parit kuvat ja startti paluumatkalle, +5 C, sumua ja yltyvää vesisadetta, siinäpä eväät paluumatkalle. Täydellinen vastakohta eiliselle säälle. Reilu tunti ja Mestia jälleen häämötti horisontissa. Tälläkin pätkällä oli pari vihaista koiraa, joista toisen kanssa meinasin ottaa lähikontaktia.
Pyörät parkkiin ja vaatteiden vaihtoon ja ei muuta kuin lounaalle. Kolme kertaa annos, jonka nimeä en taaskaan muista, kaksi olutta ja pullo vettä yhteensä 58 GEL (18,38 €). Tosi kohtuullista meille, paikallisille kalliimpaa. Naisten keskipalkka kuukaudessa on noin 1600 GEL (520 €) ja miesten noin 2400 GEL (780 €).

Lounaan jälkeen vaihdettiin vielä paikkaa ja käytiin kahvilla ennen hotellille paluuta. Vettä satoi sen verran reippaasti, jotta parhaamme mukaan yritettiin kulkea suojassa. Onneksi matkakin oli lyhyt. Illalla käytiin vielä hiukan syömässä ravintola Daelin takan lämmössä. Sieltä sitten kohti hotellia jotta jaksaa taas huomenna ajaa.

-Harri.mopomies-

[harrimopomies]

9.vrk.
Mestia-Kutaisi 265 km.

Aamupala klo 07.00 ja siitä sitten tien päälle. Me olemme kaikki aamuvirkkuja, joten sopii meille. Sadevehkeet päälle, sillä tie oli vielä märkä ja odotettavissa oli vesisadetta. Samat 112 km mäkeä alas Jvariin, jonne tällä kertaa ajettiin pysähtymättä kahdessa ja puolessa tunnissa. Kahvit samassa paikassa kuin viimeksikin.

Tästä se sade pikkuhiljaa alkoi ja kohta satoi kuin sieltä kuuluisasta Esterin peestä. Tämä aiheutti lennosta tehdyn reittimuutoksen, jossa sorapätkät ja pienimmät koukerot jätettiin pois. Matka eteni hitaasti mutta varmasti kohti Kutaisia, joka on noin 140 000 asukkaallaan Georgian kolmanneksi väkirikkain kaupunki. Isoilla teillä enemmän liikennettä, muutoin ei mitään ihmeellistä. Kerran käytiin tankkaamassa. Valokuvien otto oli sen verran hankalaa, jottei paljon napsuteltu.

Perille päästyämme mopot hotelli Memoiren pienelle takapihalle ja kamat huoneisiin. Suihkun kautta läheiselle Mäkkärille vääntämään kevyesti roskaruokaa, kun lounas jäi välistä. Sadekin samalla sopivasti loppui.

Tässäkin kaupungissa riittää nähtävää, joten teimme muutaman kilometrin kävelylenkin ja ajettiinpa hieman Lada Niva taksin kyydillä. Täällä on muutamia hienoja muraaleja. Kauppahallikin on vaikuttava. Hotellin vieressä olevassa isossa liikenneympyrässä on komia suihkulähde. Siltaa pitkin Rioni joen toiselle puolelle ja visiitti Kutaisin kasvitieteellisessä puutarhassa. Hieno kohde tämäkin.Seuraavaksi päivän todellinen ponnistus, sillä kävelimme ylös Bagratin katedraalille erittäin jyrkkää tietä pitkin. Katedraali sijaitsee Ukimerionin kukkulalla Rioni joen vierellä. Se on 1000-luvun alussa rakennetu tuomiokirkko. Raunioitunutta katedraalia pidetään keskiaikaisen georgialaisen arkkitehtuurin mestariteoksena.

Alaspäin olikin jo helpompaa ”lasketella”. Sillan lähettyvltä bongattiin mm. hieno kukkakauppa. Itse lähdin hotellille hieman lepäämään ennen illallista ja Kirsi ja Ari päättivät tehdä vielä lisälenkin.

Maha oli vieläkin niin täynnä, ettei illallisella tullut lähdettyä lainkaan. Pikemminkin väsytti ja oli hieman huono olokin kun aamulla tuli noustua vähän turhankin aikaisin. Ei muuta kuin nukkumaan. Vanha ei jaksa enempää tälle päivälle. Kirsi ja Ari hakivat pizzan, jotta sellainen illallinen tällä kertaa.

-Harri.mopomies-

[harrimopomies]

10.vrk.
Kutaisi-Vardzia 245 km.

Aamu valkeni aurinkoisena, mutta koleana mittarin näyttäessä vain +8 C. Aamupalaa sai vasta klo 08.30, joten startti venyi hieman jälkeen yhdeksänä.Kiemurrellen kaupungista ulos E60-tielle ja suunnaksi itä. Kiinalaiset ovat hyvin edistyneet moottoritien rakentamisessa kolmen viime vuoden aikana. Nyt on uutta tietä kymmeniä kilometrejä ja hienoja tunneleita ainakin tusinan verran. Menin jossain vaiheessa sekaisin laskuissani. Pisimmät tunnelit olivat parin kilometrin luokkaa.

Tunneleissa 80 km/h, muutoin 110 km/h, mutta täällähän ajetaan kuin ”reikäpäät”, joten nopeusrajoituksilla ei käytännössä ole mitään merkitystä. Ainoastaan silloin kun tulee liikennemerkein ilmoitettu kameravalvonta jakso. Täällä myös ohitetaan missä vain, eikä moottoripyöriä kunnioiteta pätkän vertaa, sillä niillähän ajavat vain tosi köyhät tai ulkomaan elävät (turistit). Ylipäätänsä koko maassa on erittäin vähän moottoripyöriä. Liikenteeseen kyllä tottuu, mutta sanoisin että normaalia tarkempana täytyy olla. Normi menoa entisissä NL-tasavalloissa. Jossain siistinpää, jossain pahempaa.

Ei pysähdytty lainkaan lounaalla, vaan ajettiin nopeasti Borjomin kautta Akhaltsikhen linnaan (Rabit). Kahvit ja lyhyt kierros tässä 800-luvulla rakennetun linnan sisäpihalla ja muurien ympäristössä. Sisäänpääsy maksaa, mutta jätimme sen nyt väliin aikataulu syistä. Linna on tämän alueen tärkeimpiä nähtävyyksiä. Sitten nopeasti kohti määränpäätämme Varzian luolia, sillä iltapäivälle oli luvattu rankkaa sadetta. Niinhän siinä siten kävi, että tuntia ennen määränpäätä alkoi satamaan oikein kunnolla. Eikä lämpötilakaan ollut kuin +13 C. Hivenen koleaa.

Khertvisin rauniolinnan kohdalla tie haarautuu ja pian tämän jälkeen Ari kävi ostamassa tuttuun tyyliin lähikaupasta kypäräkaljat. Ajettiin luolille, mutta todettiin että vettä sataa liikaa, joten pari kilometriä takaisin päin Varzia Resort hotelliin ja vaatteiden vaihto. Noin tunnin kuluttua hotellin kuljetuksella takaisin luolille. Sisäänpääsy maksu 15 GEL (4,87 €) per henkilö.

Vardzia on vuoren rinteeseen hakattu luolaluostari. Se sijaitsee 12 kilometrin päässä Turkin rajalta Mtkvari-joen yläjuoksulla ja liittyy läheiseen Khertvisin linnoitukseen. Kävely kierroksella tulee hoidettua myös kuntoilu, kun on ylä- ja alamäkeä. kierroksen jälkeen takaisin hotellille, jossa on muuten myös SPA-osasto. Uskon että tämän hotellin taso on riittävä perusmotoristin tarpeisiin. Illallinen tullaan nauttimaan hivenen myöhemmin heidän komeassa ravintolassaan alarinteessä.

Mikäli haluat vähän vaaativampaa ajamista, niin tähän loppuun reitti vinkkinä Kutaisi-Akhaltsikhe Zekarin vuoristosolan kautta, jolloin noustaan 2182 metriin ja saa ajaa eritasoisia sora osuuksia. Se toinen kuuluisa passo Zakari oli siellä Usguli-Lentekhi ”valtatiellä”.

-Harri.mopomies.